Takaisin

Kansallisen ihmiskaupparaportoijan selvitys: Suomen oleskelulupakäytäntö altistaa uhrit ihmiskaupan jatkumiselle

Kansallisen ihmiskaupparaportoijan selvitys: Suomen oleskelulupakäytäntö altistaa uhrit ihmiskaupan jatkumiselle

Kansallisena ihmiskaupparaportoijana toimiva yhdenvertaisuusvaltuutettu on selvittänyt seksuaalisesti hyväksikäytettyjen nigerialaistaustaisten ihmiskaupan uhrien kohtelua oleskelulupaprosessissa. Selvityksestä käy ilmi, että ulkomaalaislain soveltamiskäytännössä on epäjohdonmukaisuutta ja ennakoimattomuutta. Suomi ei kaikilta osin täytä sitovia kansainvälisiä sopimusvelvoitteitaan. 

Kansallinen ihmiskaupparaportoija on käynyt läpi kaikki nigerialaistaustaisia naisia koskevat maahanmuuttoviraston antamat oleskelulupapäätökset vuodelta 2015 ja 2016 (heinäkuun loppuun mennessä), joissa on viitteitä ihmiskaupasta. Selvityksen tarkoituksena on ollut kartoittaa, miten ulkomaalaislakia ja sen oleskelulupaperusteita sovelletaan ihmiskaupan uhrien kohdalla.

Maahanmuuttovirastossa tunnistetaan ihmiskauppaa selvästi aiempaa paremmin. Selvityksestä käy kuitenkin ilmi, että ihmiskaupan uhrien oleskelulupakäytännössä on ongelmia ja puutteita.

- Käytäntö on osin epäjohdonmukaista ja ennakoimatonta. Samantyyppisissä tilanteissa olevia uhreja kohdellaan eri tavoin: toinen saa luvan, toinen ei, kansallinen ihmiskaupparaportoija Kirsi Pimiä sanoo.

- Päätöksiä ei myöskään perustella seikkaperäisesti. Uhrin kokemaa törkeää seksuaalista hyväksikäyttöä, siitä johtuvia traumoja tai uhrin kykyä huolehtia lapsesta ei ole mielestämme riittävästi huomioitu päätöksenteossa, Kirsi Pimiä toteaa.

Selvityksen johtopäätöksenä on, että oleskelulupaprosessissa tunnistetun ihmiskaupan uhrin uudelleen uhriutumisen riskiä ei oteta riittävän vakavasti. Ihmiskaupan uhreille on kansainvälisissä sopimuksissa ja Suomen lainsäädännössä annettu erityisasema, jonka pitäisi näkyä myös oleskelulupaprosessissa. 

-  Euroopan neuvoston ihmiskaupan vastainen yleissopimus velvoittaa jokaista sopimusvaltiota auttamaan uhreja, ehkäisemään ihmiskauppaa ja tutkimaan ihmiskaupparikokset. Nämä velvoitteet tulee myös Suomessa ottaa tosissaan, eikä pompotella ihmiskaupan uhreja maasta toiseen, Kirsi Pimiä sanoo.

Kansallinen ihmiskaupparaportoija suosittelee, että Maahanmuuttovirasto pikaisesti laatii uuden ihmiskauppaohjeen, joka vastaa kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita. Kansallinen ihmiskaupparaportoija toteaa myös, että on aiheellista tarkastella, onko Suomen lainsäädäntö ajan tasalla. 

Yhdenvertaisuusvaltuutetusta annetun lain (1326/2014) mukaan yhdenvertaisuusvaltuutettu toimii myös kansallisena ihmiskaupparaportoijana, jonka tehtävänä on itsenäisenä ja riippumattomana viranomaisena valvoa ja edistää ihmiskaupan vastaista toimintaa. Yhdenvertaisuusvaltuutettu seuraa ihmiskauppaan liittyviä ilmiöitä sekä ihmiskauppaa koskevien Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden noudattamista ja kansallisen lainsäädännön toimivuutta.

15.09.2016


Mitä ihmiskauppa on?

Ihmiskauppa on rikollisen toiminnan muoto, jossa rikoksentekijä saattaa uhrinsa hyväksikäytön kohteeksi vaikuttamalla jollain epäasiallisella tavalla uhrin päätöksentekokykyyn. Tekijä voi esimerkiksi erehdyttää uhrin lupaamalla tälle normaalia, tavanomaisin ehdoin määriteltyä työtä ja työolosuhteita, mutta todellisuudessa uhri päätyy vakavan hyväksikäytön kohteeksi. Tekijä voi myös käyttää hyväkseen uhrin haavoittuvaista asemaa tai sitä, että uhri on jollain tavalla riippuvainen tekijästä.

Yleisimmin ihmiskaupassa henkilöä hyväksikäytetään seksuaalisesti tai hän joutuu tekemään töitä olosuhteissa, jotka eivät millään tapaa vastaa lainmukaisia työehtoja tai -olosuhteita. Ihmiskaupassa hyväksikäyttö on usein ajallisesti pitkä alistamisen ja vallankäytön prosessi, jossa uhri joutuu vähitellen tekijän määräysvallan alle, kykenemättä suojautumaan tai irtaantumaan hyväksikäytön sisältämästä toiminnasta.

Ihmiskauppa voi olla rajat yrittävää rikollisuutta tai tapahtua maan rajojen sisällä. Suomen ihmiskaupan vastainen lainsäädäntö perustuu useisiin kansainvälisiin sopimuksiin, joilla ihmiskauppa on kriminalisoitu. Niissä määritellään, mitä ihmiskaupalla tarkoitetaan ja millainen toiminta on rangaistavaa. Lainsäädännössä sekä rajataan tekijän rikosoikeudellinen vastuu että kuvataan käytännössä se, kenen voidaan katsoa olevan ihmiskaupan uhri. Suomessa ihmiskauppa on kriminalisoitu rikoslain 25 luvun 3 ja 3a §:ssä.

Tarkempaa tietoa ihmiskaupasta ja ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmästä löytyy sivustolta www.ihmiskauppa.fi