Mitä ihmiskauppa on?

Ihmiskauppa on rikollisen toiminnan muoto, jossa rikoksentekijä saattaa uhrinsa hyväksikäytön kohteeksi vaikuttamalla jollain epäasiallisella tavalla uhrin päätöksentekokykyyn. Tekijä voi esimerkiksi erehdyttää uhrin lupaamalla tälle normaalia, tavanomaisin ehdoin määriteltyä työtä ja työolosuhteita, mutta todellisuudessa uhri päätyy vakavan hyväksikäytön kohteeksi. Tekijä voi myös käyttää hyväkseen uhrin haavoittuvaista asemaa tai sitä, että uhri on jollain tavalla riippuvainen tekijästä.

Yleisimmin ihmiskaupassa henkilöä hyväksikäytetään seksuaalisesti tai hän joutuu tekemään töitä olosuhteissa, jotka eivät millään tapaa vastaa lainmukaisia työehtoja tai -olosuhteita. Ihmiskaupassa hyväksikäyttö on usein ajallisesti pitkä alistamisen ja vallankäytön prosessi, jossa uhri joutuu vähitellen tekijän määräysvallan alle, kykenemättä suojautumaan tai irtaantumaan hyväksikäytön sisältämästä toiminnasta.

Ihmiskauppa voi olla rajat yrittävää rikollisuutta tai tapahtua maan rajojen sisällä. Suomen ihmiskaupan vastainen lainsäädäntö perustuu useisiin kansainvälisiin sopimuksiin, joilla ihmiskauppa on kriminalisoitu. Niissä määritellään, mitä ihmiskaupalla tarkoitetaan ja millainen toiminta on rangaistavaa. Lainsäädännössä sekä rajataan tekijän rikosoikeudellinen vastuu että kuvataan käytännössä se, kenen voidaan katsoa olevan ihmiskaupan uhri. Suomessa ihmiskauppa on kriminalisoitu rikoslain 25 luvun 3 ja 3a §:ssä.