Asuminen

Asuminen ja asumisjärjestelyt on yksi elämän perusedellytyksistä. Syrjintää asumisessa voi esiintyä niin asunnon saamisessa kuin asuntopalveluissakin. Joskus asuntoa kieltäydytään jo lähtökohtaisesti vuokraamasta, jos vuokralaisehdokkaan tiedetään olevan vaikka ulkomaalaistaustainen, romani, tai seksuaaliseen vähemmistöön kuuluva. 

Kuinka syrjintä asumisessa ilmenee?

Yhdenvertaisuuslakia sovelletaan sekä asuntojen vuokraamiseen että vuokra-asuntoilmoituksiin. Asunnon vuokralle tarjoaminen esimerkiksi internetissä tai lehdessä kuuluu lain soveltamisalaan. Toisaalta asunnon alivuokraussuhteet ja loma-asunnon vuokraaminen lähipiirille koskevat sillä tavoin henkilökohtaista elämää, että ne katsotaan yksityis- ja perhe-elämän piiriin kuuluviksi, joihin yhdenvertaisuuslakia ei sovelleta. Valtuutetulle tulevista yhteydenotoista osa liittyy vuokra-asuntojen vaihto-, sijainti- tai jonotustilanteisiin, joissa asiakas kokee tulleensa syrjityksi esimerkiksi alkuperänsä tai vammaisuutensa takia. Useimmiten tämä johtuu siitä, ettei asukas ole ymmärtänyt esimerkiksi vuokra-asuntojen myöntämisperusteita. Esimerkiksi arava- ja korkotukivuokra-asuntoihin asukkaita valittaessa sovelletaan lainsäädännössä määriteltyjä kriteereitä. Lisätietoja ARAn asukasvalintaoppaasta. Toive asunnon vaihtamisesta saattaa merkitä sitä, että joutuu pitkäänkin jonottamaan uuden asunnon saamista. Lisäksi asunnon saamiseen ajankohtaan vaikuttavat hakijan toiveet asunnon sijainnista sekä asunnon varustetasosta. Kyseessä ei siis välttämättä ole yhdenvertaisuuslain mukaisesta syrjinnästä vaan saatavuuden realiteeteista.  

Moni tapaus liittyy asukkaiden välisiin erimielisyyksiin ja riitoihin, joissa asukas kokee tulleensa syrjityksi esimerkiksi alkuperänsä takia joutuessaan naapureiden kiusaamaksi. Pahimmissa tapauksissa poliisi joutuu puuttumaan asiaan, mutta on myös olemassa erilaisia naapuruussovittelun keinoja ongelmien ratkaisemiseksi. Yhdenvertaisuuslaki kieltää häirinnän. Kiusaamistapauksissa voi olla kyse tällaisesta kielletystä häirinnästä.

Vammaisten asumisen ongelmat

Vammaisten henkilöiden asumiseen liittyy paljon ongelmia, kuten esimerkiksi esteettömyys- ja parkkiongelmia. Yhdenvertaisuuslain mukaan viranomaiset, koulutuksen järjestäjät, työnantajat sekä tavaroiden tai palvelujen tarjoajat on tehtävä asianmukaiset ja kulloisessakin tilanteessa tarvittavat kohtuulliset mukautukset, jotta vammainen henkilö voi yhdenvertaisesti muiden kanssa asioida viranomaisissa sekä saada koulutusta, työtä ja yleisesti tarjolla olevia tavaroita ja palveluita samoin kuin suoriutua työtehtävistä ja edetä työuralla. 

Kohtuullisten mukautusten laiminlyönti voi olla lain tarkoittamaa syrjintää, johon yhdenvertaisuusvaltuutettu voi puuttua. Lakia kohtuullisten mukautusten osalta ei kuitenkaan sovelleta asuminen osalta. Suurimpana ongelmana ovat ns. vanhat asunto-osakeyhtiöt, jotka ovat rakennettu ennen vuotta 2005, jolloin laki ei vielä edellyttänyt rakennettavilta rakennuksilta esteetöntä liikkuvuutta. 

Yhdenvertaisuusvaltuutettu katsoo, että olisi kaikkien osakkaiden etu, että yhtiöt kaikin tavoin loisivat sellaisen asuinympäristön, joka mahdollistaa pitkäaikaisen ja turvallisen asumisen, myös vammaisille.

Romanien asuminen

Yhdenvertaisuusvaltuutetulle tulee vuositasolla useita asumiseen liittyviä asiakasyhteydenottoja romaneilta. Syrjintäepäilyt ilmenevät useimmiten asunnonhakuun ja sen saamiseen liittyvissä tilanteissa. Tyypillisesti kyseessä on epäily välittömästä tai välillisestä syrjinnästä. Romanit kohtaavat myös asumisen aikaisia ongelmia, joissa osassa voi olla kyse yhdenvertaisuuslaissa (1325/2014) kielletystä häirinnästä. 

Asunnon saaminen ja asukasvalinta

Romanien asunnon saamista vaikeuttaa usein myös heidän perinteinen tapakulttuurinsa. Erityisesti muuttolupaan ja väistämisvelvollisuuteen liittyvät käytänteet ovat yksilön oikeuksien näkökulmasta erittäin ongelmallisia ja aiheuttavat ahdinkoa ihmisten arkeen. 

Useissa romaniasiakkaiden yhteydenotoissa on kyse siitä, että asiakas epäilee syrjintää kunnan vuokra-asunnon asukasvalinnassa. Asiakasyhteydenottoja liittyen romanien kokemaan syrjintään yksityisillä asuntomarkkinoilla on selkeästi vähemmän kuin julkisella puolella. 

Tyypillisesti romanit ottavat yhteyttä yhdenvertaisuusvaltuutettuun, jos heidän asuntohakemuksensa on ollut vireillä pitkään, mutta eivät ole saaneet yhtään asuntotarjousta. Epäily syrjinnästä herää usein myös silloin, kun kunta perustelee asunnon myöntämättä jättämistä asiakkaan maksuhäiriömerkinnöillä. Erityisesti pääkaupunkiseudulla kuntien vuokra-asuntoja on tarjolla vähemmän kuin hakijoita, joten pitkät odotusajat ovat pikemmin sääntö kuin poikkeus, erityisesti, jos asiakkaalla on asuntohakemuksessa erityistoivomuksia liittyen asunnon sijaintiin. Pienemmissä kunnissa odotusajat ovat lyhyempiä, joten pitkittynyt hakuaika synnyttää helpommin epäilyn syrjinnästä. 

Kuntien vuokra-asuntoyhtiöllä on oikeus huolehtia siitä, että asukas maksaa vuokransa. Tästä syystä monet vuokra-asuntoyhtiöt kieltäytyvät osoittamasta asuntoa, jos asiakkaalla on merkittäviä maksuhäiriömerkintöjä. Vähäisillä maksuhäiriömerkinnöillä ei saa olla vaikutusta vuokra-asunnon myöntämiseen. 

Yhdenvertaisuusvaltuutetun kokemuksen mukaan syrjintäepäilyjä syntyy turhan usein siitä syystä, että asiakkaan ja vuokra-asuntoyhtiön välinen viestintä on olematonta. Asiakkaalle ei esimerkiksi kerrota perustellusti syytä siihen, miksi hakuprosessi on pitkittynyt tai miksi hänen kohdallaan luottohäiriömerkinnöillä on vaikutusta. Lisäksi ongelmia aiheuttaa se, etteivät kuntien vuokra-asuntoyhtiöt tee yhteistyötä sosiaaliviranomaisten kanssa, joilla on tarpeen vaatiessa mahdollisuus tehdä jälleenvuokrasopimus tai antaa kunnan maksusitoumus asunnon tarpeessa olevalle hakijalle.

Asumisen aikaiset ongelmat 

Asumisen aikaisiin ongelmiin liittyvissä yhteydenotoissa on usein kyse siitä, että isännöitsijä on antanut asukkaalle varoituksen tai huomautuksen häiritsevästä elämästä, joka on yhteydenottajan mielestä aiheeton tai perusteeton. Monesti romanit kertovat, että talossa asuu yksittäinen henkilö, joka haluaa heidän muuttavan talosta pois.

Isännöitsijöillä on erilaisia käytänteitä siinä, miten he päätyvät antamaan varoituksen asumisen aikaisesta häiriökäyttäytymisestä. Jossain varoitukseen riittää yksi häiriöilmoitus, jossain puolestaan ilmoituksia pitää tulla kahdesta eri asunnosta, kahden eri asukkaan toimesta. Lisäksi varoitus voidaan antaa kuulematta asukasta, kun taas toisaalla asukkaalle annetaan mahdollisuus puolustautua perusteettomilta syytöksiltä.

Romaniväestöön liittyy voimakkaita stereotypioita, jotka voivat naapureiden välisten jännitteiden johdosta näkyä oletuksiin perustuvina häiriöilmoituksina. Tästä syystä on huolehdittava, että häiriökäyttäytymisestä annettavat varoitukset ovat aiheellisia ja perusteltuja. 

Yksi yhdenvertaisuusvaltuutetun asiakastyössä esiin noussut epäkohta on, että erityisesti romaneille on annettu varoituksia asumisen aikaisesta häiriökäyttäytymisestä siitä syystä, että heidän lapsensa ovat leikkineet piha-alueella ja siten aiheuttaneet joidenkin asukkaiden mielestä häiriötä tai ilkivaltaa. Lasten leikistä aiheutuneet varoitukset ja häädöllä uhkaaminen ei ole linjassa lapsen edun kanssa. Lasten toistuvaan häiriökäyttäytymiseen tai ilkivaltaan on puututtava muilla keinoin kuin varoituksilla ja häädöllä uhkaamalla. Kyseessä voi olla tarve lastensuojelullisille toimenpiteille tai aiheutetun vahingon korvausvelvollisuus vanhemmille. 

Asumiseen liittyvät erityispiirteet

Perustuslain 17 §:ssä säädetään, että romaneilla on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltä ja kulttuuriaan. Kunnallisten asuntotoimijoiden kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että heidän on huomioitava mahdollisuuksien mukaan romanikulttuurin erityispiirteet, jos ne eivät loukkaa toisten henkilöiden perusoikeuksia. Kunnallisten asuntotoimijoiden on esimerkiksi hyvä olla tietoisia siitä, että tyypillisesti romanit eivät kulttuurisista syistä vastaanota asuntoa kerrostalosta, jossa toinen romani asuu heidän yläpuolellansa. Asuntotoimijoiden on huomioitava tämä mahdollisuuksien mukaan asuntotarjouksia tehdessään. Jos asuntoa hakeva romani ei kuitenkaan halua noudattaa tätä normia, on tärkeää, että asiasta mainitaan erikseen asuntohakemuksessa. 

Perustuslain 9 §:ssä säädetään, että jokaisella on oikeus valita asuinpaikkansa. Tästä syystä romanien tapakulttuuriin kuuluvat muuttolupa ja väistämisvelvollisuus -käytänteet ovat ongelmallisia. Erityisen ongelmallisia ne ovat silloin, kun yksilö kokee joutuvansa noudattamaan niitä vastentahtoisesti. Muuttoluvassa on kyse siitä, että alueelle muuttava romani kysyy paikallisilta romaneilta, sopiiko hänen muuttaa alueelle. Väistämisvelvollisuudessa puolestaan on kysymys siitä, että suvun jäsenten täytyy muuttaa alueelta pois, jos joku kyseisen suvun jäsenistä on syyllistynyt vakavaan rikokseen alueella asuvan toisen romanisuvun jäsentä kohtaan. 

Ihmisten oikeudella valita oma asuinpaikkansa tarkoitetaan luonnollisesti myös sitä, ettei muuton syyllä saa olla merkitystä kyseisen oikeuden käyttämiseen. Tämä pätee yhtälailla esimerkiksi romaniperheeseen, joka muuttaa toiselle paikkakunnalle väistämisvelvollisuuden johdosta kuin kantaväestöön kuuluvaan naiseen, joka muuttaa kokemansa perheväkivallan johdosta. Heillä molemmilla on yhtäläinen oikeus valita vapaasti oma asuinpaikkansa. Esimerkkitapaukset eroavat toisistansa kuitenkin siten, että perheväkivaltaan ei suhtauduta hyväksyvästi kantaväestön keskuudessa, vaan sitä pyritään aktiivisesti vähentämään. 

Muuttaminen väistämisvelvollisuuden johdosta ei tuo lisävelvoitteita kunnallisille asuntotoimijoille myöntää erityiskohtelua romanitaustaiselle asunnonhakijalle. Hänen asuntohakemuksensa on käsiteltävä yhtäläisin kriteerein muiden kanssa.