Lausunnot

Takaisin

Yhdenvertaisuusvaltuutetun lausunto Kriisinhallintakeskuksen suosituksesta

Yhdenvertaisuusvaltuutetun lausunto Kriisinhallintakeskuksen suosituksesta

Yhdenvertaisuusvaltuutetun lausunto sisäministeriölle kriisinhallintakeskuksen suosituksesta siviilikriisinhallintatehtävässä olevan henkilön palvelussuhteen enimmäiskestosta ja palvelussuhteiden välisestä tauosta (SMDno-2019-543)


Valtuutettu esittää seuraavia havaintoja ehdotetusta suosituksesta:

Perustuslakivaliokunta on useissa yhteyksissä todennut, että mikäli erottelua tehdään henkilöiden välillä laissa nimenomaisesti mainittujen kiellettyjen syrjintäperusteiden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella keskeistä on se, voidaanko erottelu perustella perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävällä tavalla. Toisin sanoen täyttyykö erottelulle objektiiviset ja perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävät perusteet, jonka lisäksi käytettyjen keinojen tulee olla oikeassa suhteessa hyväksyttävän tavoitteen saavuttamiseksi. (Ks. esim. PeVL2512006 vp).

Perustuslain lisäksi ajankohtaisessa asiassa on huomioitava, että erilaisen kohtelun oikeuttamisperusteista julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa säädetään nimenomaisesti yhdenvertaisuuslain (I325120L4) 12 S:ssä, jossa todetaan, että erilainen kohtelu on oikeutettua jos kohtelu perustuu työtehtävien laatua ja niiden suorittamista koskeviin todellisiin ja ratkaiseviin vaatimuksiin ja kohtelu on oikeasuhtaista oikeutettuun tavoitteeseen pääsemiseksi.

Valtuutettu toteaa, että ehdotettu suositus sisältää erottelua henkilöiden välillä monessa eri kohdassa mm. liittyen heidän ammattiin ja ammatilliseen toimintaan. Esimerkiksi kohdassa 2 poliisihallinnon ja rajalaitoksen virassa olevien henkilöiden palvelussuhteen enimmäiskestoa rajoitetaan huomattavasti suhteessa muihin henkilöihin taustatyönantajan yleisten intressien perusteella. Samalla tavalla kohdassa 4 poliisien ja rajavartijoiden mahdollisuutta tulla uudelleen nimitetyksi tehtäviin rajoitetaan huomattavasti suhteessa muihin virkamiehiin ja erityisesti suhteessa yksityisellä puolella toimiviin henkilöihin. Nämä erottelukriteerit voidaan, ottaen huomioon vallitseva kansallinen sekä kansainvälinen oikeuskäytäntö, perustellusti katsoa yhdenvertaisuuslain kannalta muuna henkilöön liittyvänä syynä. (Ks. esim. KKO:2018:40 ja Žičkus v. Lithuania, 7.4.2009)

Koska ehdotetun suosituksen lähtökohdat ja konkreettiset erot siviilikriisinhallinnan palvelusuhteiden enimmäiskestoissa sekä rajoitukset tulla uudelleennimitetyksi monelta osin perustellaan (julkisen) taustatyönantajan yleisillä henkilöstöpoliittisilla intresseillä, eivätkä ne välttämättä liity siviilikriisinhallintatehtävään johon hakeudutaan, voidaan ne tältä osin perustellusti katsoa vaikeasti yhteensovitettavissa yhdenvertaisuuslain vaatimukseen siitä, että henkilöiden välisen erottelun, ollakseen oikeutettavissa, pitää perustua työtehtävien laatuun ja työn suorittamista koskeviin todellisiin ja ratkaiseviin vaatimuksiin. Erottelevan kohtelun oikeasuhtaisuutta tavoitteeseen nähden saatetaan myös kyseenalaistaa.

Koska voimassa oleva sääntely siviilikriisinhallinnasta ei sisällä nyt esitettyä erottelua ja ehdotetun suosituksen voidaan perustellusti argumentoida olevan tietyin osin ristiriidassa nykyisen yhdenvertaisuussääntelyn kanssa, valtuutettu suosittaa, mikäli henkilöiden erottelu mm. heidän ammatillisen taustansa takia ehdotetulla tavalla katsotaan välttämättömäksi, että asiasta suosituksen antamisen sijasta säädetään lailla, jonka perustuslainmukaisuus ja yhteensopivuus yhdenvertaisuuslain kanssa arvioidaan huolellisesti ja viime kädessä eduskunnan perustusvaliokunnan toimesta.

23.08.2019