Lausunnot

Takaisin

Yhdenvertaisuusvaltuutetun lausunto: ihmiskaupan kaltainen pakkotyö HE 69/2016 vp - EV 124/2016 vp

Yhdenvertaisuusvaltuutetun lausunto: ihmiskaupan kaltainen pakkotyö HE 69/2016 vp - EV 124/2016 vp

Yhdenvertaisuusvaltuutettu kiittää työ- ja elinkeinoministeriötä mahdollisuudesta lausua otsikkoasiassa. Yhdenvertaisuusvaltuutetusta annetun lain (1326/2014) 3 §:n mukaan valtuutettu toimii kansallisena ihmiskaupparaportoijana. Valtuutettu kiinnittää asiassa huomiota ensinnäkin pakkotyön ja ihmiskaupan määritelmiin sekä määritelmien keskinäissuhteeseen. Toisaalta valtuutettu kiinnittää huomiota mm. asiakasyhteydenottojen kautta saamiinsa tietoihin, jotka liittyvät haasteisiin ihmiskaupan ja pakkotyön uhrien avunsaannissa.

Valtuutettu on aikaisemmin katsonut, että pakkotyö voi olla ihmiskauppaa määritelmällisesti laajempi käsite. Aivan samalla tavalla kuin seksuaalinen hyväksikäyttö, on myös pakkotyö yksi ihmiskaupan tarkoitus (teon tarkoitus). Pakkotyötä ja seksuaalista hyväksikäyttöä voi tapahtua myös silloin, kun muut rikoslaissa mainitut ihmiskaupparikoksen tunnusmerkistön osatekijät, keinot ja tekotavat, eivät täyty. Voidaan siis perustellusti väittää, että pakkotyö on ihmiskauppaa määritelmällisesti vähemmän vaativa käsite. Tällä voi olla merkitystä mm. todistelussa ja näytön hankinnassa.

Valtuutetun näkemyksen mukaan asiassa keskeisintä on kuitenkin se, mitä vuoden 1930 pakollista työtä koskevan Kansainvälisen työjärjestön sopimuksen pöytäkirja määrää pakkotyön uhrien auttamisesta ja suojelemisesta. Artiklassa 3 pöytäkirja määrää, että jokaisen jäsenvaltion on toteutettava tehokkaat toimenpiteet kaikkien pakollisen työn uhrien tunnistamiseksi, vapauttamiseksi, suojelemiseksi, toivuttamiseksi ja kuntouttamiseksi sekä muiden avun ja tuen muotojen tarjoamiseksi. Pöytäkirjan 4 artikla määrää jokaisen jäsenvaltion lisäksi varmistamaan, että kaikilla pakollisen työn uhreilla on saatavillaan asianmukaiset ja tehokkaat oikeussuojakeinot, kuten korvaus, riippumatta heidän oleskelustaan tai oikeudellisesta asemastaan valtion alueella.

Suomen valtio on pöytäkirjaa voimaan saattaessaan katsonut, että pöytäkirjan asettamat velvoitteet auttaa ja suojella pakkotyön uhreja täytetään ihmiskaupan uhrien tunnistamista ja auttamista koskevan sääntelyn kautta (laki turvapaikanhakijoiden vastaanottamisesta sekä ihmiskaupan uhrien tunnistamisesta ja auttamisesta, 746/2011). Kuten valtuutettu on aikaisemmin asiassa lausunut, ihmiskaupan uhrien auttaminen on vahvasti kytketty rikosprosessiin, ja tämä kytkös näyttää mm. valtuutetun saamien asiakasyhteydenottojen perusteella entisestään vahvistuneen vuonna 2015 voimaan tulleiden lainmuutosten ja niihin nojaavan lainsoveltamisen myötä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vaikka rikoksen uhri pääsisi auttamisjärjestelmän piiriin, hänen oikeutensa palveluihin lakkaa, mikäli rikosprosessissa ei kyetä etenemään joko lainkaan tai ainakaan ihmiskauppanimikkeellä. Näin käy siinä tapauksessa, jos esitutkintaviranomaiset lopettavat tai keskeyttävät esitutkinnan, päättävät tutkia tietoonsa tullutta rikosta esimerkiksi törkeänä kiskontana tai kiskonnantapaisena työsyrjintänä, syyttäjä ei nosta asiassa syytettä tai syyttää epäiltyä tekijää jostakin muusta rikoksesta kuin ihmiskaupasta tai jos tuomioistuin tuomitsee vastaajan jostakin muusta rikoksesta tai hylkää ihmiskauppasyytteet esimerkiksi näytön puutteen vuoksi. Näissä tapauksissa ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään otettu henkilö pääsääntöisesti poistetaan auttamisjärjestelmästä. 

Valtuutettu on valtioneuvostolta (TEAS) saanut rahoituksen tutkimushankkeelle, jonka tarkoituksena on muun muassa tarkemmin selvittää, millaisena auttamisen ja rikosprosessin välinen yhteys auttamisjärjestelmän asiakasaineiston pohjalta näyttäytyy. Asiaa selvitetään lainsäädännön, lainsoveltamisen ja Suomea sitovan kansainvälis- ja EU-oikeudellisen sääntelyn valossa. Tulokset ovat valtioneuvoston käytettävissä maaliskuun 2018 lopussa. Valtuutettu antaa tutkimuksen keskeisimmät tulokset mahdollisine lainsäädäntösuosituksineen eduskunnalle pian tutkimusraportin julkistamisen jälkeen osana valtuutetun kerran vaalikaudessa valmisteltavaa eduskuntakertomusta.

 

Lausunnon voi lukea kokonaisuudessaan alla olevan linkin kautta.

06.02.2018