Lausunnot

Takaisin

Yhdenvertaisuusvaltuutetun lausunto hallituksen esitysluonnoksista eduskunnalle koskien puolustusvoimista annetun lain 37 § ja Maanpuolustuskorkeakoulusta annetun lain 16 § sekä rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 10 ja 26 §: ien muuttamista

Yhdenvertaisuusvaltuutetun lausunto hallituksen esitysluonnoksista eduskunnalle koskien puolustusvoimista annetun lain 37 § ja Maanpuolustuskorkeakoulusta annetun lain 16 § sekä rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 10 ja 26 §: ien muuttamista

Yhdenvertaisuusvaltuutettu kiittää mahdollisuudesta lausua asiassa. Vaikka lausuntopyynnöt ovat tulleet erikseen ja Rajavartiolaitos on omassa esityksessään ehdottanut puolustusministeriön esityksestä poikkeavaa vaihtoehtoa, on yhdenvertaisuusvaltuutettu päättänyt lausua esityksistä samalla kertaa, sillä lain muutosehdotukset on valmisteltu samanaikaisesti ministeriöiden yhteistyönä ja virka- ja opiskelukelpoisuuden osalta samansisältöiset hallituksen esitykset on tarkoitus antaa eduskunnalle yhtä aikaa. Myös muutosesitysten taustasyyt ja tavoitteet ovat samanlaiset. Molemmissa esityksissä on tarkoitus rajoittaa sellaisten Suomen kansalaisten, joilla on myös toisen valtion kansalaisuus, nimitystä sotilasvirkoihin ja rajavartijan peruskurssille. Muutosehdotusten tavoitteena on suojella kansallista turvallisuutta.

Molemmissa esityksissä ehdotetaan pääsyä sotilasvirkoihin ja niihin johtaviin opintoihin rajoitettavaksi sellaisilta Suomen kansalaisilta, joilla on muun valtion kansalaisuus. Rajavartiolaitoksen osalta rajoitus koskee ainoastaan heitä, joiden toinen kansalaisuusvaltio ei hyväksy Suomen kansalaisia sotilasvirkoihin. Ehdotuksissa esitetään siten erilaisesta kohtelusta Suomen kansalaisten välillä riippuen heidän mahdollisesta toisesta kansalaisuudestaan.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun näkemyksen mukaan koska esityksissä on kyse on merkittävästä rajoituksesta perustuslaissa ja kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa suojattuun yhdenvertaisen kohtelun periaatteeseen, tulisi esitysten perusteluissa avata ja käsitellä tarkemmin kaksoiskansalaisuuteen liitettyjä turvallisuusriskejä. Esimerkki velvollisuudesta auttaa toisen valtion turvallisuusviranomaisia kaipaa tarkennusta sen osalta, mistä valtiosta ja minkälaisesta velvollisuudesta on mahdollisesti kyse. Lisäksi on aiheellista huomata, että painostus mikä mahdollisesti voisi kohdistua toisessa valtiossa asuvaan läheiseen, ei sinänsä rajoitu siihen, onko henkilöllä itsellään toisen valtion kansalaisuutta vai ei.

Suomi on kansainvälistynyt huomattavasti viime vuosikymmenien aikana ja yhä useampi perhe on monikulttuurinen. Tämä kehitys ei ole muuttumassa lähitulevaisuudessa. Yhä useampi lapsi voi siten olla kahden valtion kansalainen. Kansalaisuuteen usein liittyy erityisiä oikeuksia, kuten esimerkiksi oikeus äänestää, ja osa näistä erityisistä oikeuksista voi olla merkittäviä, kuten esimerkiksi oikeus omistaa ja periä kiinteistöjä. Kansalaisuudesta luopumisella voi siten olla merkittävät vaikutukset yksilölle.

Kansalaisuudesta luopuminen ei kuitenkaan toisaalta poista henkilön alkuperää ja mahdollisia suhteita toiseen valtioon ja/tai siellä asuviin läheisiin. Siten on kyseenalaista, onko esityksissä ehdotettu toiseen kansalaisuuteen liittyvä kielto tarkoituksenmukainen keino ehkäistä esityksessä mainittuja turvallisuusriskejä ja toisaalta oikeassa suhteessa tavoiteltuun etuun nähden sekä kohtuullinen yksilön oikeuksien näkökulmasta. Yhdenvertaisuusvaltuutetun näkemyksen mukaan näin ei ole. Kuten virkamieslain muutosta koskevan esityksen yhteydessä valtuutettu on lausunut, tulisi turvallisuusriskit arvioida tapauskohtaisesti. Se seikka, että tietyn valtion tiedettäisiin painostavan kansalaisiaan ja/tai velvoittavan kansalaisiaan yhteistyöhön turvallisuusviranomaisten kanssa voisi olla turvallisuusselvitysmenettelyssä arvioitava riskitekijä kyseisen valtion kansalaisten kohdalla. Tällöin rajoitus sotilasuralle haluavaan henkilöön kohdistuisi vain kyseisen valtion kansalaisiin, ei kaikkiin mahdollisiin kaksoiskansalaisiin, joiden valtioiden ei tiedetä harjoittavan erityisiä painostustoimia kansalaisiaan kohtaan.

Erivapauden hakemista koskeva menettely ei yhdenvertaisuusvaltuutetun näkemyksen mukaan ole riittävä tapa kohtuullistaa ja suhteuttaa kategorista kieltoa tavoitteisiin nähden, vaan perusoikeutta koskevan rajoituksen itsessään tulisi olla mahdollisimman suppea ja tarkkarajainen.

Mitä tulee Rajavartiolaitosta koskevassa esityksessä ehdotettuun vastavuoroisuusperiaatteeseen, sinänsä on huomattava, että se rajoittaa kelpoisuusvaatimuksen soveltamisalaa ja siten sen kohteena olevia henkilöitä. Tämä on toki merkittävää keinon yleistä oikeasuhtaisuutta arvioitaessa. Kuitenkin kyseinen vastavuoroisuusperiaate kuulunee enemminkin kansainväliseen diplomatiaan ja valtioiden välisiin suhteisiin, kuin yksilön perusoikeutta rajoittavan kiellon perusteluihin, sillä keinon kohtuullisuutta ja oikeasuhtaisuutta arvioitaessa yksilön oikeuksien näkökulmasta valtioiden välisillä suhteilla voi pääsääntöisesti olla vain vähäinen merkitys.

Puolustusvoimien esityksessä käsitelty haaste koskien sotilasuralla siirtyviä henkilöitä ilman nimitysmenettelyä ja siten turvallisuusselvitysmenettelyä on asia, johon voitaneen löytää ratkaisu Puolustusvoimien sisällä muutoin, kuin rajoittamalla heti lähtökohtaisesti sotilasuralle pyrkijöitä. Yhtenä vaihtoehtona voisi olla turvallisuusselvitysmenettelyn käyttäminen säännöllisesti myös virkasuhteen aikana. Henkilökuntaan kuuluvan turvallisuusriskiä tulee myös voida arvioida osana normaalia esimiesvalvontaa ja turvallisuusriski voisi tulla arvioitavaksi esimerkiksi kurinpitomenettelyn yhteydessä. Mikäli turvallisuusselvitysmenettelyä ei nykyisellään nähdä riittäväksi tai toimivaksi keinoksi henkilöön liittyvien turvallisuusriskien ehkäisemiseksi, tulee sen kehittämistä edelleen jatkaa, jotta se voi paremmin vastata tähän tarpeeseen.

Lopuksi yhdenvertaisuusvaltuutettu haluaa kiinnittää huomiota yhdenvertaisuuslain sisältämään viranomaisen velvollisuuteen edistää yhdenvertaisuutta toiminnassaan. Henkilöstön monimuotoisuudesta voi olla etua myös sotilasviroissa, erityisesti kansainvälisessä yhteistyössä sekä rauhanturva- ja kriisinhallintatehtävissä, eikä sitä tulisi nähdä ainoastaan turvallisuusriskinä.

Lausunnon voi lukea kokonaisuudessaan alla olevan linkin kautta.

04.04.2018