Hyppää sisältöön

Yhdenvertaisuusvaltuutetun lausunto hallituksen esityksestä eduskunnalle ulkomaalaislain muuttamisesta; uusintahakemusten tutkittavaksi ottamisen edellytykset ym.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun toiminnassa eri toimivallat risteävät ulkomaalaisasioissa. Yhdenvertaisuusvaltuutettu toimii yhdenvertaisuuslain laillisuusvalvojana ja kansallisena ihmiskaupparaportoijana, valvoo maastapoistamisten täytäntöönpanoa sekä edistää ulkomaalaisten asemaa ja oikeuksia.

Valtuutettu pitää epätoivottavana turvapaikanhakijoiden asemaan kohdistuvien kiristysten jatkumista ilman, että aiempien muutosten vaikutusarviointia on tehty. Kansainvälistä suojelua koskevan prosessin ensimmäisenä ja pääasiallisena tavoitteena on selvittää ja määritellä hakijoiden suojelun tarvetta. Suojelun tarpeen arvioinnin tarkoituksena on turvata ihmisten oikeus elämään ja koskemattomuuteen. Siksi muutoksia tehdessä on kiinnitettävä erityistä huomiota perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen. Nyt käsiteltävänä olevassa esityksessä tätä ei ole riittävässä määrin arvioitu, ei myöskään vaikutuksia haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin.

Valtuutettu pitää tärkeänä hallituksen esityksen tavoitetta, että käsittely painottuisi ensimmäiseen hakemukseen. Turvapaikka-asia tulee selvittää alkuvaiheessa perusteellisesti, jotta tarvetta uusintahakemuksille ei ole. Alkuvaiheeseen painottuva perusteellinen käsittely on kuitenkin täysin ristiriidassa hallituksen aiempien lainmuutosten kanssa, etenkin turvapaikanhakijoiden oikeusavun rajauksia koskien. Lausunnossaan oikeusministeriölle oikeusapu-uudistuksesta valtuutettu nosti esiin huolen siitä, mitä oikeusavun rajaaminen prosessin alkuvaiheessa tarkoittaa: käsittelyn painopisteen siirtymistä turvapaikkapuhuttelusta myöhempiin vaiheisiin. Huolen nostivat esiin muutkin asiantuntijatahot.

Lausuttavana olevassa hallituksen esityksessä uusintahakemusten tekemisen syihin ei juuri pureuduta, vaan ne katsotaan pääasiallisesti maastapoistamisen viivyttämistä ja estämistä varten tehtäviksi. Valtuutettu katsoo uusintahakemusten määrän kasvun kertovan turvapaikkajärjestelmän ongelmista. Viitaten turvapaikkajärjestelmän uskottavuuteen valtuutettu toteaa, että turvapaikkajärjestelmä on olemassa, jotta henkilöt saavat kansainvälistä suojelua. Tämän suojan takaamista tulisikin hallituksen esityksessä paremmin punnita suhteessa täytäntöönpanon helpottamiseen.

Turvapaikanhakijalla ei pääsääntöisesti ole oikeutta oikeusapuun turvapaikkapuhuttelussa vaan vasta muutoksenhakuvaiheessa. Alussa saamatta jäänyt oikeusapu voi näkyä siten, että turvapaikanhakija ei esimerkiksi tiedä, mihin seikkoihin hänen tulisi vedota tai osaa tuoda kaikkia perusteitaan esiin. Hallinto-oikeudessa voi olla liian myöhäistä tuoda näitä esiin, jolloin uusintahakemus voi vaikuttaa ainoalta keinolta turvata asianmukainen käsittely.

Valtuutetun tietoon tulleissa tapauksissa erityisen ongelmallista on ollut, kun henkilön haavoittuvuutta – ihmiskaupan uhriksi joutumista, vammaisuutta, traumatisoitumista – ei ole tunnistettu alkuvaiheessa. Siten myöskään menettelylliset takeet eivät ole toteutuneet. Valtuutettu on toistuvasti vuoden 2016 jälkeen vedonnut Maahanmuuttovirastoon, että se tutkisi uusintahakemukset perusteellisesti arvioiden myös, onko asiaa selvitetty perusteellisesti ensimmäisen turvapaikkahakemuksen kohdalla.

Hallituksen esityksen mukaan pakolaisaseman saaneiden ilman huoltajaa tulleiden alaikäisten kohdalla perheenkokoajana alaikäiseksi katsottaisiin se, joka on jättänyt kansainvälisen suojelun hakemuksen alaikäisenä, vaikka päätös perhesidehakemukseen tehtäisiin sen jälkeen, kun hän on tullut täysi-ikäiseksi. Oleskelulupaa tulisi hakea kolmen kuukauden sisällä pakolaisaseman saamisesta.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu haluaa nostaa esiin yhdenvertaisuuden toteutumisen näkökulmasta mahdollisuuden ulottaa lainmuutos koskemaan pakolaisaseman lisäksi toissijaisen suojeluaseman saaneita. Tätä puoltaa myös lapsen etu käsiteltävänä olevan muutoksen koskiessa alaikäisenä Suomeen tulleita.

Kertomuksessaan eduskunnalle yhdenvertaisuusvaltuutettu on nostanut esiin perheenyhdistämisen toimeentuloedellytyksiä koskevan lainmuutoksen vuonna 2016. Pakolaisaseman ja toissijaisen suojeluaseman saaneiden erilainen kohtelu toimeentuloedellytyksestä poikkeamisessa on johtanut siihen, että toissijaista suojelua saanut henkilö on joutunut valittamaan myönteisestä päätöksestä saadakseen pakolaisaseman.

Sekä turvapaikan että toissijaisen suojelua saaneet henkilöt ovat saaneet kansainvälistä suojelua suhteessa kotimaahansa tai pysyvään asuinvaltioonsa. Yhdenvertaisuuslain laillisuusvalvojana valtuutetun on vaikea nähdä hyväksyttäviä perusteita heidän erilaiselle kohtelulleen perheenyhdistämisen osalta. Kaikkia kansainvälistä suojelua saaneiden perheenyhdistämishakemuksia tulisikin käsitellä samoin periaattein.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu pitää tärkeänä, että lakimuutosten kohdalla arvioidaan niiden yhteisvaikutukset jo tehtyjen muutosten kanssa. Turvapaikkaprosessin hyväksyttävyys lähtee prosessin alkuvaiheesta: asioiden puolueettomasta, perusteellisesta selvittämisestä sekä lainmukaisesta ja perustellusta päätöksestä. Jos luottamus päätöksentekoprosessiin horjuu, kyseenalaistuu samalla prosessissa tehdyn päätöksen täytäntöönpanon legitiimiys.

05.11.2018