Uutiset

Takaisin

Puhe yhdenvertaisuusvaltuutetun kertomuksesta eduskunnalle (K 6/2018 vp) työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan julkisessa kuulemisessa 4.10.2018

Puhe yhdenvertaisuusvaltuutetun kertomuksesta eduskunnalle (K 6/2018 vp) työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan julkisessa kuulemisessa 4.10.2018

Yhdenvertaisuudesta oikeussuojaa kaikille

Käsittelyssämme on nyt valtuutetun ensimmäinen kertomus eduskunnalle. Kertomus kuvaa yhdenvertaisuuden tilaa Suomessa. Laajan tehtäväkentän pohjalta meille valtuutetun toimistossa on kertynyt hyvä kokonaiskuva siitä, mikä on perus- ja ihmisoikeuksien tila Suomessa tällä hetkellä ja millainen asema on eri vähemmistöillämme. Valtuutetun toimiston henkilökunnan kanssa olemme koonneet aineiston tähän kertomukseen, hyödyntäneet aineistona lukuisia eri tutkimuksia ja selvityksiä ja tehneet sen ohella myös kaksi erillistä taustaselvitystä. Näihin kaikkiin pääsee käsiksi kertomuksen sähköisen version linkeistä.

Bästa utskottsmedlemmar. Det är nu dags för er att behandla diskrimineringsombudsmannens berättelse till riksdagen. Hela berättelsen finns naturligtvis att läsa på svenska.

Yhdenvertaisuusvaltuutetulla on laaja tehtäväkenttä: toimivalta puuttua syrjintään, edistää yhdenvertaisuutta, seurata ulkomaalaisten asemaa ja oikeuksien toteutumista, toimia kansallisena ihmiskaupparaportoijana sekä valvoa maastapoistamisen täytäntöönpanoa. Kertomus kattaa nämä kaikki toimialat. Omassa esityksessäni keskityn nyt paljolti valiokunnan toimialaan kuuluvaan yhdenvertaisuus- ja syrjinnän vastaiseen työhön ja käyn hyvin lyhyesti läpi lakivaliokunnassa ja hallintovaliokunnassa jo käsitellyt osat ulkomaalaisten oikeuksista ja ihmiskaupanvastaisesta työstä.

Yhdenvertaisuuden sekä perus- ja ihmisoikeuksien tärkeys korostuvat yhteiskunnallisesti haastavissa tilanteissa. Vuoden 2015 yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolainsäädännön uudistus olivat merkittävä parannus yksilön oikeussuojaan. Edistysaskeleita on otettu myös esimerkiksi tasa-arvoisen avioliittolain ja vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen hyväksymisen myötä. Samoin kansalaisaktiivisuus on nostanut viime vuosina uudella tavalla päätään. Toisaalta Suomea kurittanut pitkä taloudellinen taantuma ja viimeisten vuosien aikana polarisoitunut yhteiskunnallinen ilmapiiri ovat aiheuttaneet pelkoja yhdenvertaisuuden heikkenemisestä. Hyvinvointivaltion täytyy kannatella myös kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia ihmisiä.

Kuka tahansa voi tulla syrjityksi esimerkiksi iän, terveydentila tai kielen perusteella. Kanteluiden sekä tutkimustiedon perusteella syrjintä eri elämänalueilla on sekä yleistä että hyvin monimuotoista.

Yhdenvertaisuuslaki mahdollistaa syrjintään puuttumisen ja yhdenvertaisuuden edistämisen monin tavoin sekä yksittäistapauksissa että laajemmin. Valtuutettu voi puuttua yksilön kokemaan syrjintään matalalla kynnyksellä ja edistää yhdenvertaisuutta oikeusprosessia kevyemmällä tavalla. Valtuutetun toimintakeinoihin kuuluvat muun muassa kannanotto syrjintään, sovinnon edistäminen osapuolten välillä, asian vieminen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan ratkaistavaksi tai syrjinnän uhrin avustaminen oikeudessa. Kevyimmillään tilanne voi selvitä puhelimitse tai sähköpostitse.

Valtuutettu ryhtyy toimenpiteisiin erityisesti periaatteellisesti merkittävissä tapauksissa ja silloin, kun valtuutetun toiminnalla voi olla keskeinen merkitys lopputuloksen kannalta. Yhteydenotto syrjinnästä epäiltyyn tahoon ehkäisee myös vastaavien syrjintätilanteiden syntyä ja edistää yhdenvertaisuutta usein yksittäistapausta laajemmin, vaikkakaan valtuutetun kannanotot eivät ole oikeudellisesti sitovia. Kaikkia yhteydenottoja ei voida resurssisyistä tutkia perusteellisesti.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun kolmen ensimmäisen toimintavuoden aikana yhteydenottoja on tullut koetusta tai havaitusta syrjinnästä laajasti eri syrjintäperusteilla ja kaikilta elämänalueilta.  Se on osaltaan osoitus vuoden 2015 uudistuksen tarpeellisuudesta. Syrjintäperusteista yleisimpiä ovat olleet alkuperään ja vammaisuuteen liittyvät yhteydenotot. Tutkimusten mukaan syrjintää kokevat enemmän vähemmistöihin kuuluvat henkilöt. Tämä näkyy myös valtuutetun yhteydenotoissa.

Valtuutetun yhteydenottomäärät ovat vuosittain kasvaneet merkittävästi. Erilaisten tutkimusten pohjalta voi sanoa, että suuri osa syrjinnästä jää kuitenkin piiloon ja siihen ei siten pystytä puuttumaan tehokkaasti. Syitä voi olla monia: luottamus viranomaisiin voi olla matalalla tai tieto oikeuksista ja oikeussuojakeinoista puutteellista. Syrjintä on aina vakava asia ja erityisesti yksittäisen ihmisen kannalta, mutta se tulee myös kalliiksi yhteiskunnalle, kun yksilön kyvyt eivät syrjinnän takia tule käyttöön esimerkiksi työelämässä. On tärkeää, että syrjintää kokenut tai sitä epäilevä tietäisi, minne olla yhteydessä asian selvittämiseksi.

Yhdenvertaisuuden on toteuduttava kaikilla elämänalueilla. Ihmisten arjessa syrjintä voi olla sitä, kun näkövammainen ei saa opaskoiraa oppilaitokseen, kun ravintolan portsari pysäyttää ulkomaalaisella passilla pyrkivän sisääntulijan ovella, kun romanille ei myydä bensiiniä kuin korttiautomaatista, kun nuori mies ei saa luottoa asuinpaikkansa tai äidinkielensä perusteella tai kun työntekijää ei palkata hänen uskontonsa vuoksi.

Jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen oppimis- ja kasvuympäristöön. Koulu on lapsen elämän keskeinen ympäristö ja siellä tapahtuva häirintä voi aiheuttaa elämänmittaisia traumoja. Lapsi ei voi valita, käykö hän koulua vai ei. Vastuu turvallisesta oppimisympäristöstä on oppilaitoksella ja koulutuksen järjestäjällä, heillä on velvollisuus edistää kaikkien oppilaiden yhdenvertaisuutta. Valtuutettu suosittaa, että oppilaitoksen toiminta määriteltäisiin syrjinnäksi, jos oppilaitos ei puutu oppilaaseen tai opiskelijaan kohdistettuun häirintään. Lisäksi esitämme, että yhdenvertaisuuden edistämisvelvoite laajennettaisiin koskemaan koko koulutusjärjestelmää eli myös varhaiskasvatusta.

Yhdenvertaisuusvaltuutetulle tulee kanteluita erilaisista yksityisistä palveluista monien eri syrjintäperusteiden nojalla. Yksityisiä palveluita koskevat yhteydenotot liittyvät useimmiten pankki- ja vakuutuspalveluihin, ravintola- ja hotellipalveluihin tai kaupan sektoriin. Joskus taustalla on väärinkäsitys siitä, että palveluntarjoaja saisi täysin vapaasti valita asiakkaansa. Rikoslaki ja yhdenvertaisuuslaki kieltävät asiakkaiden valitsemisen syrjivin perustein.

Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat ihmisen hyvinvoinnin ja arjen kannalta olennaisia palveluita, jotka ovat nyt suurten muutosten edessä. Maakuntauudistus on tuhannen taalan paikka varmistaa suunnitelmallisen ja laadukkaan yhdenvertaisuustyön ottaminen kunkin maakunnan palveluiden lähtökohdaksi alusta alkaen. Niin palveluiden saavutettavuus kuin ruotsinkielisten ja saamenkielisten palveluiden turvaaminenkin ovat tärkeitä velvoitteita, jotka eivät toteudu täysimääräisesti, jos niitä ei painoteta uudistuksissa.

Esteetön yhteiskunta on perusedellytys ihmisten osallisuudelle ja yhdenvertaisuudelle. Yhteiskunnan rakentamisen lähtökohdaksi on otettava kaikille esteetön ja saavutettava yhteiskunta. Esteetön suunnittelu ottaa huomioon myös ikääntyvän väestön tarpeet ja siitä hyötyy moni esimerkiksi sairastumisen, onnettomuuden tai vanhemmuuden myötä. YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista edellyttää esteetöntä yhteiskuntaa ja se on toimeenpantava tehokkaasti.

Vammaiset henkilöt tarvitsevat kohdennettuja toimenpiteitä yhdenvertaisuutensa ja osallisuutensa parantamiseksi tavaroiden ja palveluiden tarjonnassa sekä työelämässä. Kohdennettujen palveluiden ja mukautusten lisäksi tarvitaan kaikille sopivaa suunnittelua, esteettömyyttä ja saavutettavuutta.

Selvitysten valossa on selvää, että osa työsyrjinnästä jää piiloon. Aliraportointi ja heikko oikeuksiin pääsy näyttäisi korostuvan erityisesti vähemmistöihin kohdistuvassa työsyrjinnässä. Työelämän aliraportoinnista kerrotaan kertomuksessa sivulla 45, josta teille on jaettu pöydälle korjattu versio. Siinä on täsmennetty sitä, että Etelä-Suomen aluehallintoviraston syrjintäperusteittain tilastoidut yhteydenotot koskevat vain kirjallisia yhteydenottoja. Tämä on täsmennetty nyt tekstiin, jotta kenellekään ei syntyisi väärinkäsitystä.

Työsyrjintä voi koskea niin rekrytoinnissa kuin työpaikalla tapahtuvaa syrjintää tai häirintää. Suomessa työsyrjintä kohdistuu niin valtaväestöön kuin vähemmistöihinkin. Yhdenvertaisuus työelämässä on keskeistä taloudellisista syistä, mutta myös se myös vahvistaa ihmisen osallisuutta yhteiskunnan rakentamiseen.

EU-maissa lähes kaikilla syrjintään puuttuvilla viranomaisilla on eri syrjintäperusteita kattava mandaatti, myös työelämässä. Muista eurooppalaisista valtioista poiketen Suomessa syrjintään puuttuvalle erityisviranomaiselle – yhdenvertaisuusvaltuutetulle – ei ole annettu toimivaltaa ottaa kantaa siihen, onko työelämän yksittäistapauksessa noudatettu yhdenvertaisuuslain syrjinnän kieltoa. Tasa-arvovaltuutetulla tämä mahdollisuus on. Puutteellisesta toimivallasta huolimatta 16 % vuoden 2017 yhdenvertaisuusvaltuutetulle tulleista yhteydenotoista koski työelämää. Yksilön näkökulmasta tilanne on hämmentävä.

EU-komissio antoi kesäkuussa 2018 suositukset tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuselimien standardeiksi (C(2018) 3850 final). Esitys lähtee siitä, että jäsenvaltioiden tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuselimillä tulisi olla mandaatti puuttua syrjintään laajasti eri syrjintäperusteilla ja kaikilla keskeisillä elämänalueilla mukaan lukien työelämä. Myös Euroopan neuvoston rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio (ECRI) on hyväksynyt helmikuussa 2018 suositukset, jonka mukaan tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuselimillä tulisi olla toimivaltaa kaikilla elämänalueilla.

Keinona puuttua paremmin työelämässä esiintyvään syrjintään olisi antaa yhdenvertaisuusvaltuutetulle aluehallintoviraston ohella tasa-arvovaltuutetun tavoin mahdollisuus arvioida työelämän syrjintätilanteita. Emme halua vähentää AVIen roolia työsyrjintään puuttumisessa, vaan katsomme, että  vastaavan toimivallan lisääminen yhdenvertaisuusvaltuutetulle täydentäisi yksilön oikeussuojaa ja yhdenmukaistaisi tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusvaltuutettujen toimivaltaa.

Toimivallan lisääminen poistaisi erityiskysymyksiin kuten vuokratyövoimaan, rekrytointiin ja harjoittelijoihin liittyviä epäselvyyksiä siitä, mikä viranomainen, AVIt vai yhdenvertaisuusvaltuutettu ja miten asiaan voi puuttua. Valtuutetun toimintamahdollisuuksien laajentaminen antaisi olennaista tukea myös valtuutetun yleisemmälle tehtävälle edistää yhdenvertaisuutta työelämässä.

Kuten kertomuksessa olemme tuoneet esille, pidämme vuoden 2015 yhdenvertaisuuslain uudistamista merkittävänä edistysaskeleena yksilön oikeussuojan kannalta. Lakia edelleen kehittämällä olisi mahdollista puuttua vielä paremmin syrjintään ja edistää yhdenvertaisuutta. Yhdenvertaisuusvaltuutettu katsoo, että on perusteltua jatkaa lain kehittämistä osittaisuudistuksella yksilön oikeussuojaa vahvistaen.

Valtioneuvosto on käsitykseni mukaan käynnistämässä TEAS-hankkeen, jossa arvioidaan yhdenvertaisuuslain toteutumista neljän ensimmäisen vuoden kokemusten pohjalta. Sen jälkeen on varmasti oikea aika käynnistää. Osittaisuudistuksessa tulisi huomioida jo aiemmin esille nostamieni seikkojen ohella se, että valtuutetun voisi viedä syrjintää koskevan asian yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakuntaan uhria nimeämättä, ja yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnalla tulisi olla toimivalta määrätä syrjinnän uhrille hyvitys.

Koska minulle annettiin tiukka raja esitykseni pituudesta tässä kuulemisessa ja kun lakivaliokunta ja hallintovaliokunta ovat käsittelemässä kertomusta ulkomaalaisten aseman ja ihmiskaupanvastaisen työn osalta en käytä niiden kysymysten esittelemiseen nyt aikaa, mutta tässä lyhyesti listattuna kertomuksen sisältämät muut suositukset näistä aihepiireistä. Nämä varmasti nousevat esille myös muiden kuultavien puheenvuoroissa.

Nostaisin esille kuitenkin suosituksen 5. Mielestämme perustuslain 19 §:n mukaisesta oikeudesta välttämättömään huolenpitoon ja toimeentuloon tulisi säätää tarkemmin lailla. Ilman oleskelulupaa Suomessa oleskelevien henkilöiden määrä on kasvanut viimeisten kahden vuoden aikana. Tämä johtuu osin sekä kielteisten turvapaikkapäätösten määrän kasvusta että tehdyistä lainsäädäntömuutoksista. Tai kyse on Suomessa olevista ja kadulla kerjäävistä ns. liikkuvista eurooppalaisista. Kuntien erilaiset käytännöt välttämättömän toimeentulon ja huolenpidon sisällöstä ovat johtaneet yhdenvertaisuuden näkökulmasta ongelmalliseen tilanteeseen. Lainsäädännön ja ohjeistuksen puuttuessa yksittäinen sosiaalityöntekijä voi joutua tekemään ratkaisun perustuslaillisen oikeuden sisällöstä.

Eduskunnan eri valiokunnat (HaV, LaV ja VaV) ovat viime vuosien talousarviolausunnoissaan tuoneet esille huolensa niin ihmiskaupparaportoijan tehtävän kuin maastapoistamisen täytäntöönpanon valvonnan vajavaisista resursseista. Kiitos siitä, että maastapoistamisen valvonnan lisääntyneistä tarpeista johtuen valtuutetun lisääntyneisiin tehtäviin on nyt osoitettu kevään 2018 julkisen talouden suunnitelmassa lisää resursseja. Tosiasiallisesti ihmiskaupparaportoijan nykyinen henkilöresurssi ei työmäärän lisääntyessä riitä vastaamaan ihmiskaupan vastaisen työn parissa toimivien tahojen tiedon ja tuen tarpeisiin, ja toisaalta Syrjintäyhteydenottojen määrä on kolmessa vuodessa nelinkertaistunut. Tämä tarkoittaa, että valtuutettu joutuu entistä huolellisemmin arvioimaan, mitä yhteydenottoja käsitellään ja mihin yhteydenottoihin paneudutaan syvällisemmin. On selvää, että valtuutettu ei pysty tehokkaasti ja laadukkaasti hoitamaan lakisääteistä tehtäväänsä syrjintään puuttumisessa, jos yhteydenottomäärät kasvavat edelleen yhtä voimakkaasti.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun tehtävän ytimessä on arvioida ja varmistaa, että ihmisten oikeudet ja yksilön oikeussuoja toteutuvat mahdollisimman yhdenvertaisesti. Kyse voi olla siitä, että romaniperhettä kohdellaan syrjivästi vuokramarkkinoilla, turvapaikanhakija ilman syytä erotetaan perheestään, ihmiskaupan uhri ei saa hänelle kuuluvaa terveyspalvelua tai maastapoistettava henkilö ei saa ottaa yhteyttä avustajaansa. Valtuutettu valvoo, noudattavatko viranomaiset ja yksityiset toimijat lakisääteisiä velvoitteitaan. Toiminnan tuloksellisuuden kannalta on järkevää panostaa ennalta ehkäisevään toimintaan. Neuvonnalla, koulutuksella ja viestinnällä voidaan ehkäistä syrjintää ja muita oikeudenloukkauksia. Yhdenvertaisuusvaltuutetun työhön sijoitetut resurssit voidaan saada takaisin moninkertaisesti, kun vältytään usein vakavilta oikeudenloukkauksilta ja niistä aiheutuvista kustannuksista niin julkisella kuin yksityisellä puolella.

04.10.2018