Uusi yhdenvertaisuuslaki ja YK:n vammaissopimus muuttavat Suomea yhdenvertaisemmaksi vammaisille henkilöille

Yhdysvalloissa matkustaessani jäin miettimään, miksi vammaisten henkilöiden asema siellä näyttää monilta osin edistyneemmältä kuin täällä kotosuomessa. Monet televisio-ohjelmat viitotaan, katukuvassa näkyy enemmän pyörätuolia käyttäviä henkilöitä ja esteettömyyden huomaa julkisissa liikennevälineissä. Vuonna 1990 voimaan astunut Americans with Disabilities Act edellyttää työnantajien muokkaavan työympäristöjä myös vammaisille henkilöille sopiviksi sekä vaatii esteettömyyttä julkiseen liikenteeseen. Tällä vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuutta korostavalla lailla on juurensa Vietnamin sodassa ja siellä vammautuneiden henkilöiden paluulla amerikkalaiseen yhteiskuntaan.

Suomessa tuli vuonna 2015 voimaan uusittu yhdenvertaisuuslaki ja vuosi sitten Suomi allekirjoitti YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien yleissopimuksen. Ne yhdessä ovat parantaneet vammaisten henkilöiden asemaa erityisesti palvelujen käyttäjänä ja viranomaisten asiakkaana. Palveluiden saavutettavuus tai esteettömyys eivät kuitenkaan tule pyytämättä tai vaatimatta. Monet viranomaiset ja esimerkiksi kuljetuspalvelujen tarjoajat ovat vielä joko tietämättömiä yhdenvertaisuuslainsäädännön niille asettamista velvoitteista tai ainakaan eivät ole muuttaneet toimintatapojaan uuden lainsäädännön mukaisesti.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan viimeaikaisten päätösten mukaan vammaisia henkilöitä on syrjitty esimerkiksi kun:

• TE-toimisto ei huomioinut vammaisen opiskelijan tarvetta erityistukeen työttömyyskorvauksesta päätettäessä;

• pankki ei myöntänyt verkkopankin tunnuslukuja pistekirjoituksella sokealle henkilölle;

• kunta tarjosi tietoa vammaispalveluistaan niin, että teksti ei ollut luettavissa näkövammaisille tarkoitetulla ruudunlukuohjelmalla.  

Uusin päätös koski Finnairia ja päätöksen mukaisesti liikuntavammaiselle henkilölle on tarjottava mahdollisuus matkustaa kohtuullisin kustannuksin myös silloin jos vamma vaatii esimerkiksi normaalia isomman istumatilan.

Päätökset korostavat, että yhdenvertaisuuslaki edellyttää palvelujen tarjoajan ja viranomaisten tekevän kohtuullisia mukautuksia, jotta vammaiset henkilöt voisivat yhdenvertaisesti muiden lailla käyttää julkisia tai yksityisiä palveluja. Mukautusvelvollisuus ei rajoitu pelkästään ramppien tai liuskojen rakentamiseen, vaan voi tarkoittaa myös toimintatapojen, palvelujen tai viranomaispäätösten muokkaamista vastaamaan vammaisten henkilöiden tarpeita.

Miksi yritykset ja viranomaiset näyttävät olevan valmistautumattomia tarjoamaan lain edellyttämällä tavalla esteettömiä palveluita? Ei voi olla niin, että vammaisten henkilöiden on aina varauduttava viemään kohtelunsa yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakuntaan. Uusittu yhdenvertaisuuslaki on ollut voimassa jo kaksi ja puoli vuotta, vaikkakin hyvitysvelvollisuus kohtuullisten mukautusten laiminlyönnistä tuli voimaan vasta tämän vuoden alusta. Ei anna kovin hyvää kuvaa yritysten tai viranomaisten kyvystä kantaa yhteiskuntavastuutaan, jos vammaisten oikeuksia toteutetaan vasta, kun laiminlyönteihin liittyy uhka taloudellisten korvausten maksamisesta. Osittain kyse on myös tiedon puutteesta. Valtuutettu järjestää syksyllä yhdessä eduskunnan ihmisoikeuskeskuksen kanssa seminaarin, jonka tarkoituksena on selventää velvollisuutta kohtuullisiin mukautuksiin. 

On hienoa, että Suomessa on nyt edetty palveluiden ja viranomaispalvelujen esteettömyyden takaamisessa yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan päätösten myötä. Valitettavasti työsyrjintään puuttumisesta ei ole vielä raportoitavissa samanlaisia edistysaskeleita. Osa ongelmaa on, etteivät vammaiset henkilöt usko, että syrjinnän tuominen työsuojeluviranomaisten tietoon auttaisi esimerkiksi rekrytointisyrjinnän kitkemisessä.