Hyppää sisältöön

Sujuvoittamisprojekti murensi turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa

Viime vuosien aikana turvapaikanhakijoiden asemaa on Suomessa heikennetty lainmuutoksin ja viranomaiskäytäntöjen kiristyksin. Yksi merkittävimmistä turvapaikanhakijoiden asemaan kohdistuneista lainmuutoksista oli vuonna 2016 voimaan tullut niin kutsuttu oikeusapu-uudistus. Tehokkaampaan turvapaikkaprosessiin tähdänneellä uudistuksella muun muassa rajoitettiin sekä turvapaikanhakijoiden oikeutta oikeusapuun että heidän asioitaan hoitavien lakimiesten oikeutta palkkioon tekemästään työstä.

Turvapaikkaprosessin osalliset ja asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että hakijoiden oikeusturvan, ja prosessin tehokkuuden kannalta tärkeintä on se, että kaikki hakijan turvapaikka-asiaan vaikuttavat seikat selvitetään perusteellisesti heti hallintovaiheessa eli ennen kuin maahanmuuttovirasto tekee päätöksensä. Uudistus teki kuitenkin turvapaikanhakijan oikeusturvasta haavoittuvaisemman juuri tältä osin. Yksityisten avustajien käyttö tuli käytännössä mahdottomaksi ja avustajan läsnäolo turvapaikkapuhuttelussa rajattiin pääsääntöisesti oikeusavun ulkopuolelle.

Oikeusavun ollessa vaillinaista Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuksien aktiivinen rooli asian selvittämisessä on korostunut. Lain mukaan viranomaisella on velvollisuus huolehtia asian selvittämisestä siten, että asiassa voidaan tehdä oikea päätös. Selvittämisvelvollisuudesta huolimatta oikeusministeriön riippumaton selvitys noin kaksi vuotta oikeusapu-uudistuksen jälkeen totesi turvapaikanhakijoiden oikeusturvan vaarantuneen uudistuksen johdosta.

Turvapaikanhakijoista toisen luokan oikeusapuasiakkaita

Oikeusapulain mukaan avustajalle maksetaan palkkio hänen asiassa tekemistä tarpeellisista toimenpiteistä. Turvapaikanhakijoiden oikeudellisesta auttamisesta tehtiin kuitenkin uudistuksen myötä poikkeus pääsääntöön ja avustajille maksettavia palkkioita rajoitettiin kategorisesti. Sen sijaan, että avustajat saisivat palkkion toimenpiteidensä mukaan, siirryttiin kiinteisiin asiakohtaisiin palkkiosummiin, jotka usein eivät kata todellisuudessa tehtyä työmäärää. Kansainvälistä suojelua hakevat asiakkaat asetettiin näin eriarvoiseen asemaan suhteessa muihin asiaryhmiin. 

Miksi turvapaikanhakija tarvitsee oikeusapua? 

Turvapaikanhakijan oikeudellinen asema on hyvin haavoittuva. Turvapaikanhakijalla ei maahan tullessaan todennäköisesti ole – ainakaan oikeaa – käsitystä suomalaisesta hallintojärjestelmästä tai turvapaikkaprosessista.  Vaikka turvapaikanhakija olisi luku- ja kirjoitustaitoinen, hän ei pääsääntöisesti osaa kieltä, jolla voisi itse asioida suoraan viranomaisen kanssa. Monilla hakijoilla on kaiken lisäksi aiempiin kokemuksiin nojaava epäluottamus viranomaisia kohtaan ja usein myös traumaattisia kokemuksia menneisyydessään. Turvapaikanhakija on siis korostuneesti muilta saamansa avun varassa prosessissaan. 

Prosessin tärkein osa hakijan oikeusturvan kannalta on maahanmuuttoviraston turvapaikkapuhuttelu. Puhuttelun oikeudellisesti merkittävimmässä osassa käydään läpi tapahtumia, joiden seurauksena hakija on joutunut pakenemaan kotimaastaan. Usein puhuttelussa hakija avaa ensimmäistä kertaa traumojaan ulkopuoliselle eikä ole epätavallista, että puhuttelussa käydään läpi asioita, joista hakija ei ole koskaan uskaltanut kertoa läheisilleenkään. Ymmärrettävästi puhuttelu on hakijalle stressaavin tilanne koko prosessin aikana. Hakijoilla on usein vaikeuksia ymmärtää viranomaisten kysymyksiä ja myös turvapaikkaprosessin tulkkauksessa on todettu selvitysten mukaan olleen vakavia ongelmia. Väärinymmärrysten lisäksi hakija voi unohtaa asioita tai kertoa niistä tavalla, jota ei pidetä uskottavana yksityiskohtien puutteen tai epäjohdonmukaisuuksien vuoksi.  

Hakijoiden haavoittuvan aseman lisäksi oikeusturvan merkitys turvapaikka-asioissa on korostunut ennen kaikkea siksi, että väärä päätös asiassa voi johtaa peruuttamattomiin seurauksiin – jopa kielteisen päätöksen seurauksena lähtömaahansa palautetun hakijan kuolemaan. Turvapaikkaprosessin tarkoituksena onkin suojata ihmisen perustavimman laatuisia oikeuksia – oikeutta elämään, vapauteen ja ruumiilliseen koskemattomuuteen. Prosessin tehokkuutta on kestämätöntä arvioida muusta lähtökohdasta kuin siitä, miten hyvin se täyttää tämän tarkoituksensa. Tehokkain turvapaikkaprosessi on sellainen, jossa kaikin tavoin tuetaan asian perusteellista selvittämistä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Tämä on myös kustannustehokkainta, vaikka turvapaikkaprosessi ei olekaan olemassa tämän arvon turvaamiseksi.  

Oikeusavun ongelmat ovat korjattavissa

Oikeusapujärjestelmän tarkoituksena on pitää huolta ihmisten oikeusturvan yhdenvertaisesta toteutumisesta. Oikeusturva tarkoittaa sitä, että ihmiselle laissa turvatut oikeudet toteutuvat myös tosiasiassa. Kyseessä on yksi oikeusvaltion peruspilareista. Oikeusvaltion, jonka idea syntyi aikoinaan puolustamaan ihmisten oikeuksia. Ei vain tiettyjen ihmisten oikeuksia, vaan meidän kaikkien. Tätä ideaa vaalineista maista on tutkitusti kehittynyt onnellisimpia. 

Tehokkain tapa ottaa jälleen vastuu turvapaikanhakijoiden oikeusturvasta olisi kumota oikeusapu-uudistus siltä osin, kun se rajoitti hakijoiden saamaa oikeusapua. Tämä tarkoittaa sitä, että kan-sainvälistä suojelua koskevat asiat palautetaan yhdenvertaiseen asemaan muiden asiaryhmien kanssa. Turvapaikanhakijan avustaminen ei myöskään voi olla lain tasolla asetettu alempiarvoiseksi työksi kuin suomalaisen avustaminen oikeudellisessa asiassaan. Myös oikeusministeriön teettämässä selvityksessä esitettiin selkeitä toimenpide-ehdotuksia turvapaikanhakijoiden oikeusturvan parantamiseksi. Suomen seuraavalle hallitukselle on tältä osin tehty helpoksi osoittaa, että se haluaa jatkaa työtä entistä yhdenvertaisemman – ja tätä kautta onnellisemman – yhteiskunnan puolesta.