Ruotsin kielen asema on tärkeä demokratiakysymys koko Suomelle ja Euroopalle
6. marraskuuta vietettiin ruotsalaisuuden päivää. Päivä on vuodesta 1908 lähtien yhdistänyt Suomen ruotsinkielisiä. 6. marraskuuta 1632 on kuningas Gustav II Adolfin kuolinpäivä, jota on juhlistettu Ruotsissa 1800-luvulta lähtien. Alussa kunnianosoituksena vanhalle suurvallan ajalle, nykyään päivä tulee esille lähinnä Gustav Adolf leivoksina, jotka ilmestyvät vuosittain leipomoiden hyllyille. Suomenruotsalaisten keskuudessa päivä on kuitenkin saanut suuremman periaatteellisen merkityksen. Suomessa ruotsalaisuuden päivä merkitsee ruotsinkielisen vähemmistön yhtenäistymistä sekä ruotsalaisen kulttuuriperinteen ja ruotsin kielen säilymisen ja eteenpäin viemisen tärkeyttä.
Kysymys on yhä tärkeä ja juuri nyt myös varsin ajankohtainen. Euroopan neuvoston vähemmistöasioita käsittelevä neuvoa-antava komitea julkaisi viime viikolla raportin vähemmistöjen asemasta Suomessa. Siinä olevissa suosituksissa ilmaistaan huoli ruotsin kielen heikentyvästä asemasta. Kielen vahvasta juridisesta asemasta huolimatta monilla ruotsinkielisillä ei ole käytännössä mahdollisuutta käyttää kielellisiä oikeuksiaan. Puutteita on huomioitu varsinkin sosiaali- ja terveysalalla, eli siis tilanteissa joissa henkilö voi olla haavoittuvassa asemassa ja erityisessä tarpeessa käyttää äidinkieltään. Sama koskee oikeusruotsin käyttöä oikeudellisissa asioissa. Yhdenvertaisuusvaltuutettu onkin siksi vienyt yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakuntaan arvioitavaksi tapauksen, joka koskee tutkintovangin oikeutta käyttää ruotsin kieltä.
Euroopan neuvosto on myös huomioinut nykyisen kehityksen mahdollisesti vakavimman puolen, nimittäin sen, että pitkään yleisesti hyväksytty periaate Suomesta kaksikielisenä maana ei ole enää itsestään selvä. Ruotsinkielisten palvelujen tarjonnan puute voi kuvastaa juuri tätä kehitystä. Euroopan neuvosto suositteleekin, että hallitus ryhtyy välittömiin toimenpiteisiin varmistaakseen ruotsinkieliset palvelut tärkeimmissä yhteiskunnallisissa toimissa, mikä edellyttää myös riittävien määrärahojen osoittamista ja oikeuksien toteutumisen tehokasta valvontaa.
Koventuvassa yhteiskunnallisessa ilmapiirissä ruotsinkieliset ovat myös kohdanneet lisääntyvää vihamielisyyttä kieliryhmäänsä kohtaan. Suurilta osin tilanne muistuttaa muita vähemmistöryhmiä; erona on kuitenkin että ruotsinkielisiin kohdistuvat väitteet perustuvat usein harhaluuloihin ruotsinkielisten erityisistä etuisuuksista suomen tai muiden vähemmistökielten kustannuksella. Siksi olisikin tärkeää, että yhteiskunnalliset toimijat pitäisivät yllä tietoisuutta historiallisista ja nykypäivän syistä Suomen kaksikielisyyteen. Tärkeää on myös pitää yllä tietoisuutta siitä, mikä merkitys hyvillä vähemmistösuhteilla on demokratialle. Nykyaikaiseen ja kestävään demokratiaan ei kuulu, että enemmistö käyttäisi hyväkseen asemansa antamaa valtaa alistaakseen vähemmistön. Vähemmistöjen ääni on tärkeä yhteiskunnassa, joka arvostaa osallistumista ja hyviä väestösuhteita.
Olen itse asunut 40 vuotta Ruotsissa ja kokenut miten merkittävää suomen kielelle oli saada kansallisen vähemmistökielen aseman vuosituhannen vaihteessa. Sekä henkilökohtaisella tasolla että vastuullisessa asemassa vähemmistöoikeuksia koskevissa tehtävissä sain ilon seurata siitä lähtenyttä myönteistä kehitystä. Suomenkielisiin on Ruotsissa historiallisten seikkojen myötä liittynyt asenteita, jotka juontuvat mm. Ruotsi-Suomi-ajan epätasavertaisista suhteista, Ruotsin kouluhistorian räikeästä assimilaatiopolitiikasta ja näkemyksestä suomalaisista työvoimareservinä. Suomen kieli oli vielä 1980-luvun alussa heikossa asemassa ja sitä puhuttiin kuiskaten Tukholman julkisissa tiloissa. Tämän päivän nuoret voivat esittää asiansa rohkeasti suomen kielellä. Kielellisten oikeuksien toteuttamisessa on toki vielä paljon tehtävää, mistä Euroopan neuvosto onkin esittänyt Ruotsille jyrkkää kritiikkiä. Positiivisen kehityksen kannalta on kuitenkin ollut tärkeintä, että näkemys kielen asemasta on muuttunut.
Niin kuin Euroopan neuvosto on todennut, Suomella on pitkä perinne ja edistynyt lainsäädäntö takaamassa ruotsin kielen aseman maamme toisena virallisena kielenä. Nyt on tarpeellista korostaa tämän tärkeyttä, jottei kielen asema vaarantuisi käytännössä. Eurooppa tarvitsee esikuvia.
