Tiedotteet

Takaisin

Pride-viikon suojelija Vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet'n puhe Pride-viikon avajaissa 24.6.2013

Pride-viikon suojelija Vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet'n puhe Pride-viikon avajaissa 24.6.2013

Check against delivery 

Tämän vuoden Pride-viikon teemana on Kohtaaminen.

Min egen erfarenhet av möten är att de flesta som jag träffar tycker bättre om mig efter att de träffat mig på riktigt. Vi får se vad ni tänker efter det här talet. 

Oma kokemukseni kohtaamisista on, että ihmisillä yleensä on minusta huomattavasti parempi kuva, kun olen saanut tavata heidät kasvokkain. Saa nähdä mitä itse ajattelette tämän puheen jälkeen!

Toisen ihmisen kohtaaminen avaa meille mahdollisuuden ymmärtää toisiamme paremmin. Kohtaamisessa oppii tuntemaan toisen luonteen, toisen ilonaiheet, toisen ruokamieltymykset ja tärkeäksi katsomat periaatteet. Ihminen muodostuu niin monesta asiasta, joten on paljon merkitystä missä tilanteessa kohtaamme toisemme koska siitä riippuen eri ominaisuudet tulevat esiin. Seksuaalisuus, ja se kehen rakastuu, määrää mitä todennäköisimmin hyvin vähän millainen ihminen olemme. Siksi tuntuu oudolta, että monet meistä joutuvat määrittelemään itsensä niin vahvasti juuri rakastumisensa kohteen kautta, vain siksi, että ympäröivä yhteiskunta on ottanut oikeudekseen arvioida juuri heidän parisuhdettaan eri tavalla kuin heterosuhdetta arvioitaisiin. Rakastumisesta ja sen julkisesta näyttämisestä on homoseksuaaleille tullut poliittista, samaan sukupuolen välillä syntynyt rakkaus on muuttunut yhdenvertaisuuden symboliksi. Kaapista tuleminen vaatii nuorelta ihmisiltä poliittista rohkeutta. Häneltä vaaditaan, että hän pystyy puolustelemaan itseään kohtuuttomasti tai vaihtoehtoisesti piilottamaan osan persoonallisuudestaan ja olla loukkaantumatta kun homoja nimitellään. Onneksi tutkimukset osoittavat, että monet nuoret ovat avoimempia. Valitettavasti eivät kaikki nuoret vielä saa kasvaa yhdenvertaisessa ympäristössä. Kuitenkin kahden miehen tai kahden naisen välistä rakkautta on aina ollut. 

Suomalainen yhteiskunta rakentuu yhdenvertaisuudelle ja tasa-arvolle, yksilöiden ihmisoikeuksien kunnioittamiselle. Tämä on kirjattu perustuslakiimme, se on kirjattu Euroopan perustuslakiin ja moneen kertaan kansainvälisten sopimusten kautta ratifioitu.

Yhdenvertaisuuslain uudistuessa myös vähemmistövaltuutettu muuttuu Yhdenvertaisuusvaltuutetuksi ja saa tehtäväkseen valvoa syrjintää myös sukupuolisen suuntautumisen perusteella. Seksuaalivähemmistöön kuuluvat saavat siis uuden välineen jolla taistella syrjintää ja häirintää vastaan. Otan ilolla vastaan tämän uudistuksen ja toivon, että siihen osoitetaan myös kohtuullisesti voimavaroja tehtävän kunnialliseen hoitamiseen. Tiedämme, että järjestöissä uudistusta on odotettu vuosikausia ja, että kantelujen aiheita riittää. Valitettavasti nykyisen valmistelun pohjalta näyttää siltä, että hallitus ei halua antaa uudellekaan yhdenvertaisuusvaltuutetulle toimivaltaa puuttua riittävästi työelämässä tapahtuvaan syrjintään. Tämä on uudistuksen vakava heikkous, joka erottaa meidän syrjinnän valvonnan mekanismit muista pohjoismaista ja muista EU-maista. Tutkimukset kertovat, että syrjintää työelämässä esiintyy ja, että seksuaalivähemmistöt eivät eri syistä kantele syrjinnästä työsuojeluviranomaisille. Miten tahansa lainsäädäntö eduskunnassa muokkautuukin, on tärkeätä kiinnittää huomiota nimenomaan siihen miten voisimme lisätä luottamusta viranomaisten kykyyn puuttua syrjintään myös seksuaalisen suuntautumisen perusteella. 

Uudistuva lainsäädäntömme, ihmisoikeuksien korostaminen kansallisesti viranomaisten lainsoveltamisessa ja kansainvälisissä suhteissamme ovat isoja askelia, mutta kaikki ristiriidassa sen kanssa, että me kohtelemme samaa sukupuolta olevia pariskuntia, heidän kaikkein keskeisimmällä elämänalueella, elämänkumppanin suhteen, julkistamisessa ja vahvistamisessa, avioliitossa, eri tavalla kuin heteropareja ja siinä, että samaa sukupuolta olevat parit ovat heikommassa asemassa heidän vanhemmuuttaan arvioitaessa.

Ei ole kyse siitä, että ihmisillä pitäisi olla oikeus avioliittoon vaan ennemminkin on kyse siitä, että mikä oikeus muilla on estää heitä perustamasta perhe ja menemästä naimisiin. Miksi homoseksuaaliset eivät voisi olla vanhempia? 

Homoseksuaalisilla vanhemmilla tulee myös olla oikeus olla aivan tavallisia vanhempia. Tutkija Anna Moring toi väitöskirjassaan esille ne paineet todistaa täydellistä vanhemmuutta joita monet homoparit kokevat. Mutta miksi vaatisimme, että heidän täytyisi olla täydellisempiä kuin muut? Miksi he vanhempina eivät tekisi samoja virheitä kuin muutkin? Missä täydellisyyden tavoittelu on arvioitu erityisen hyväksi ominaisuudeksi vanhemmuudessa? Koska vanhemmuus kyseenalaistetaan, syntyy keinotekoinen tarve osoittaa täydellisyyttä. Ongelmana on, että silloin vaikeuksista vaietaan. Ja myös heikkouksista täytyy uskaltaa puhua. Epätäydellisenä äitinä tiedän miten arvokasta, voimaannuttavaa ja aivan välttämätöntä on, että on muita vanhempia joiden kanssa voi avoimesti jakaa oman vajavaisuutensa nuorten kasvattajana. Silloin huomaa, että sellaista se kasvattaminen juuri on. Tämä oikeus olla tavallinen ihminen ei erota vanhempia toisistaan vaan siksi, että he elävät samaa sukupuolta olevassa parisuhteessa. 

Meillä on jostain syystä tarve laittaa ihmiset laatikoihin, järjestää ne ja laittaa jokaiselle etiketti tai kaksi jotta järjestys omassa maailmassamme säilyisi. Ehkä etikettien tarve on sitä suurempi mitä epävarmemmaksi itse tuntee olevansa omassa elämässään. Vain sellainen, joka tuntuu tutulta, on täysin turvallista. Ja pelko voi estää meitä uusien ihmisten kohtaamisista tai erilaisuuden hyväksymisestä. Kirjat ja elokuvat ovat kanavia uusiin kohtaamisiin ja niiden kautta voimme paremmin oppia ymmärtämään toisiamme. Mutta ei ole minun tai yhteiskunnan tehtävä päättää mihin laatikkoon, tai laatikkoihin jokainen kuuluu, sen voi päättää vain jokainen itse. Ja päätöksen voi tehdä monta kertaa. Täytyy olla myös oikeus muuttaa mieltään ja kehittyä ihmisenä. 
Yhdenvertaisuus ja jokaisen erilaisen yksilön oikeus rakentaa omaa minuutensa on tärkeä periaate myös vähemmistöryhmän sisällä. Vähemmistöön kuuluminen ei valitettavasti automaattisesti tee meistä ihmisoikeustaistelijoita kaikissa tilanteissa. Tästä monet puhuvat kiitettävällä tavalla Pride-lehdessä. Varsinkin kun ympäröivä yhteisö ei tunnu riittävän turvalliselta, voi syntyä tarve vahvistaa yhteenkuuluvuutta korostamalla joitakin yhteisiä piirteitä ja määritellä kriteerejä ryhmään kuulumiselle. Korostamalla samanlaisuutta voi samalla kuitenkin rajata ihmisten vapautta omaan identiteettiin tai pahimmassa tapauksessa jopa ajaa ihmisiä pois vähemmistöyhteisöstä. 

Vähemmistövaltuutetun näkökulmasta tämä tuntuu olevan kaikkien vähemmistöryhmien yhteinen piirre ja sisäinen uhka. Samanlaistamisen tarve, jyrkkien käyttäytymissääntöjen tai koodien luominen voi ajaa ihmisiä pois tai pakottaa heidät sopeutumaan ja luopumaan vapaudestaan ja oman, alati kehittyvän monikerroksisen minuuden osista.
Voi olla niin, että ihminen luulee, että kaikki paha olo häviää ja elämästä tulee täydellistä jos vaan löytää sen oman laatikkonsa mihin voi itsensä survoa, mutta sitten kun siinä laatikossa on, huomaa, että se ei tunnukaan hyvältä, tai, että laatikko on väärä. 

Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus eivät kasva itsestään. Lainsäädännön lisäksi tarvitsemme määrätietoisia toimia, joilla puretaan syrjiviä rakenteita ja ihmisten ennakkoluuloja. On välttämätöntä tehdä syrjivät teot näkyviksi ja häirintään on otettava etäisyyttä. Syrjintään ei voi suhtautua neutraalisti tai välinpitämättömästi. Hiljainen valitsee syrjintää sallivan puolen. Syrjinnän uhri tarvitsee meidät näkyvästi tuekseen, hyväksymään hänet ihmisenä, sellaisena kuin hän on. Voimme jatkaa itsellemme nauramista. Totta on, että vakavista asioistakin voi laskea leikkiä. Mutta jokainen meistä tunnistaa sen tärkeän pienen eron, kun toisen kustannuksella nauretaan, kun toisen erilaisuudesta tehdään huumoria kun tarkoituksena on erottaa hänet yhteisestä piiristä, ja tehdä hänestä yksinäinen. Auttakaamme toinen toisiamme katkaisemalla sellainen hauskanpito lyhyeen. Ja naurakaamme yhdessä meitä yhdistäville asioille. Tästä kannamme jokainen vastuuta niissä tilanteissa joissa saamme tuntea kuuluvamme enemmistöön. 

Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo eivät koskaan voi olla pelkästään ryhmien välistä tasa-arvoa. Se on aina yksilöiden välistä tasa-arvoa, ja sillä jolla on valtaa määritellä ryhmän sosiaalisia tai muita koodeja on erityinen vastuu suhtautua suvaitsevasti myös vähemmistön sisäiseen moninaisuuteen. Yhteiskunnassa, jossa vähemmistöillä on turvallinen olo, eri ryhmien ja ihmisten kohtaaminen ja vuorovaikutus synnyttää uusia ajatuksia ja luo pohjaa yksilöiden oikeuksien ja vapauksien toteuttamiselle. 

Vaikka oikeuksia on jo paljon ja tapahtuu parannuksia, tämä ei pysähdy tähän. On vielä matkaa maaliin ja matka on pitkä. Välillä tulee takapakkia ja tuntuu, että ihmisoikeuskehitys on kokonaan pysähtynyt mutta sitten otetaan taas iso harppaus eteenpäin. 

Pitkällä aikavälillä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet ovat parantuneet maailmassa huomattavasti. Viime aikoina kehitys on ollut paikoin jopa yllättävän nopeaa. Ensimmäisenä maana, Hollanti sääti tasa-arvoisen avioliittolain vuosituhannen taitteessa. Nyt runsaat kymmenen vuotta myöhemmin jo reilusti puoli miljardia ihmistä elää alueilla, joissa kaksi naista ja miestä voi avioitua keskenään.

Washingtonilaisen Pew Centerin tuoreen kyselyn mukaan yhdenvertaiset asenteet ovat yleistyneet monissa maissa selvästi. Kuudessa vuodessa homouden hyväksyvien osuus väestöstä on kasvanut Italiassa 9, Yhdysvalloissa 11 ja Etelä-Koreassa peräti 21 prosenttiyksikköä. Näinä kuukausina kun Suomen eduskunnassa on pohdittu miten suhtautua avioliittolakialoitteisiin, tasa-arvoinen avioliittolaki on säädetty Ranskassa, Englannissa, Walesissa, Uudessa-Seelannissa, Uruguayssa ja Rhode Islandin osavaltiossa Yhdysvalloissa.
Huolestuttavia uutisia ei pidä toki vähätellä esimerkiksi naapurimaassamme, jossa homopropagandan levittäminen kriminalisoidaan. Nigeriassa homohäistä voi saada 14 vuoden tuomion. Kiovassa oikeuden päätöksellä estetään Pride-kulkue. Yrityksistä polkea ihmisoikeuksia ei saa vaieta.

Jag är stolt över att få vara här med er idag och prata om mänsklighet och människovärde. Jag är glad över att vi är här för att försvara frihet och kärlek. För mig är det frihet att var och en får vara värdefull, precis som hon är. 

Tunnen ylpeyttä siitä että saan olla täällä kanssanne ja puhua inhimillisyydestä ja ihmisarvosta. Olen iloinen siitä että syy täällä olemiseen on vapauden ja rakkauden puolustaminen. Minulle vapautta on se että jokainen on yhtä arvokas juuri sellaisena kuin hän on. Tämä ajatus vapaudesta auttaa itseäni hengittämään hiukan vapaammin. Olemme arvokkaita itsellemme, rakkaimmille ja yhteiskunnalle ja mielenkiintoisia, jännittäviä juuri siksi, että olemme jokainen erilaisia ja samanlaisia. Näyttäkäämme iloa siksi, että olemme saaneet arvokkaan lahjan kyvyssämme rakastaa toista ihmistä. Tämä rakkaus antaa meille voimia selvitä elämässä, se antaa tilaisuuden jakaa elämän iloja ja nauruja ja murheitakin. Yhteinen etumme ei ole, että millään tasolla kieltäisimme tämän tosiasian, että ihmiset ovat rakastuneet toisiinsa aina, sukupuolesta riippumatta.

24.06.2013