Hyppää sisältöön

Pohdintaa viranomaisten osallistumisesta Pride-kulkueeseen

Olemme saaneet lähipäivinä kriittistä palautetta viranomaisrekastamme Pride-kulkueessa. Ymmärrän kritiikin. Olen täysin samaa mieltä siitä, että ihmisoikeuksien ja yhdenvertaisuuden puolustaminen edellyttää viranomaisilta johdonmukaista toimintaa ja konkreettisia tekoja. Tähän velvoittaa lainsäädäntökin. Olen samaa mieltä myös siitä, että Pride-kulkueeseen kutsumillani viranomaistahoilla on vielä tehtävää toimintansa kehittämisessä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kannalta, toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Yhdenvertaisuusvaltuutettu on toimivaltansa puitteissa nostanut esille ongelmia esimerkiksi Maahanmuuttoviraston toiminnassa.  

Jokaisella viranomaisella on yhdenvertaisuuslain mukaan velvoite edistää yhdenvertaisuutta muun muassa seksuaalisen suuntautumisen, alkuperän, vammaisuuden ja uskonnon osalta. Tasa-arvolaki puolestaan velvoittaa viranomaiset edistämään naisten ja miesten välistä tasa-arvoa sekä ennaltaehkäisemään sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuvaa syrjintää tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti.

Käytännössä moni viranomaistaho on vasta havahtumassa sen pohtimiseen, mitä seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuvan syrjinnän ehkäisy ja yhdenvertaisuuden edistäminen sen toiminnassa voisi tai mitä sen pitäisi tarkoittaa. Instituutiot muuttuvat hitaasti. Sekin, että moni viranomainen jätti kokonaan vastaamatta yhdenvertaisuusvaltuutetun kutsuun osallistua Pride-kulkueeseen, kertoo nähdäkseni suurista haasteista. Niiden voittamisessa pienilläkin askelilla ja tuenosoituksilla on merkitystä.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksien ja yhdenvertaisuuden toteutuminen viranomaistoiminnassa ja lainsäädännössä on edelleen valitettavasti kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys. Haluan, että tilanne muuttuu paremmaksi. Muutoksen aikaansaamiseksi tarvitaan monia toimijoita ja monenlaisia vaikuttamisen keinoja yhtä aikaa. Yhdenvertaisuusvaltuutetulla on viranomaisena omat tapansa ja keinonsa vaikuttaa muihin viranomaisiin ja lainsäätäjään. Se tapahtuu ennen kaikkea keskustelun, kannanottojen ja yhteistyön kautta. Keskustelu ei sulje kritiikkiä pois, vaan omissa kannanotoissamme olemme tarvittaessa myös kriittisiä. Kansalaisyhteiskunnalla on omat keinonsa. Ihmisten esittämä kovakin kritiikki ja palaute viranomaisille on olennainen osa demokratiaa ja antaa aineksia viranomaisten toiminnan kehittämiselle. On jokaisen viranomaisen velvollisuus kuunnella palautetta ja ottaa se harkintansa mukaan huomioon toiminnassaan.

Virkamiehet toteuttavat lakisääteisiä tehtäviään viran puolesta, mutta ovat samalla ihmisiä, joiden arvot, motivaatio ja tietämys vaikuttavat viranomaisen näkemyksiin ja tulkintoihin asioista. Näkyvillä kannanotoilla, kuten osallistumalla Prideen ja muihin ihmisoikeustapahtumiin, virastot antavat instituutioina viestin myös omille työntekijöilleen: sekä niille, joille seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet ovat vieraita, että niille, jotka esimerkiksi itse tai heidän läheisensä kuuluvat seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön. Prideen osallistuminen on tuskin millekään viranomaiselle ainoa teko seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen puolesta, mutta se on yksi näkyvistä ja luo osaltaan tilaa muillekin teoille. Myös symbolisilla teoilla on merkitystä aikana, jolloin ihmisoikeuksien kuulumista kaikille kyseenalaistetaan voimakkaasti.

Prideen osallistuvat viranomaiset ovat siellä myös kohdatakseen ihmisiä ja ollakseen käytettävissä keskustelemaan ja kuulemaan kokemuksia ja palautetta. Itse olen työtovereineni paikalla Pride-puistojuhlassa piknik-viltillä koko iltapäivän ja toivotan tervetulleeksi kaikki, jotka haluavat keskustella tai kuulla yhdenvertaisuusvaltuutetun toiminnasta tai ihan vain saada kasvot viranomaiselle nimeltä yhdenvertaisuusvaltuutettu.