Yhdenvertaisuusblogi

Takaisin

Miksi moniäänisempi media on parempi media?

Miksi moniäänisempi media on parempi media?

Median tehtävä on heijastaa yhteiskuntaa, kuvata todellisuutta ja toisaalta osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun sekä rakentaa tulevaisuutta. Mutta kenen todellisuutta media kuvailee, millainen maailma mediassa rakentuu, ja miksi tämä keskustelunaihe on tärkeä? Tiistaina 17.7. Porissa SuomiAreenassa keskustellaan siitä kenen ääni kuuluu mediassa, median vallasta ja vastuusta, yhdenvertaisuusvaltuutetun, Ateneumin taidemuseon, Helsingin Diakonissalaitoksen ja Moniheli ry:n järjestämässä keskustelussa ”Moniäänisempää mediaa”.  

Videomme antaa pikakatsauksen median moniäänisyyden puuttumiseen. Myös lukuisat kansainväliset ja suomalaisetkin mediatutkimukset osoittavat, että vähemmistöjä kuvaillaan mediassa samankaltaisen kaavan mukaisesti useimmiten samoissa rooleissa: roistoina, uhreina tai sankareina, usein osana konfliktia. Myös vahva vastakkainasettelu ja vähemmistöjen edustajien näkeminen toisena, ulkopuolisena, on tavallinen tulokulma vähemmistöistä kertovassa mediasisällössä. Tämä pätee sekä etnisiin vähemmistöihin että esimerkiksi vammaisiin henkilöihin. On myös tavanomaista, että viranomaiset tai etujärjestöt puhuvat vähemmistöjen puolesta. Kun vähemmistöt pääsevät ääneen, kyse on yleensä heidän asemastaan vähemmistöryhmänä. Harvoin haastatellaan vähemmistön edustajaa esimerkiksi tietyn ammattikunnan edustajana, palvelun käyttäjänä, paikkakunnan asukkaana tai esimerkiksi kesäjäätelön syöjänä.

Esimerkkejä: Koulujutussa oppilaat jaetaan maahanmuuttajanuoriin ja tavallisiin nuoriin. Vammainen henkilö on samassa jutussa uhka, jos hän asuu naapurissa ja uhri, koska naapurit pitävät häntä uhkana. Itse hän on avuton ja kykenemätön puhumaan puolestaan. Romani on sankari, jos hän pääsee peruskoulusta läpi, muutoin rikollinen.

Jos mediassa esiintyy yliedustettuna tietty ryhmä, jos media viljelee stereotypioita ja antaa vain pienen ryhmän tulla kuulluksi, rakentuu kuva maailmasta, joka ei ole tosi. Tämä on toisaalta myös laatukysymys. Yksipuolisella raportoinnilla media tukee yksinkertaistettua ja yksinkertaista viestiä. Ja vaikka yksittäiset jutut olisivatkin faktaa, kokonaisuus ei heijasta totuutta. Moniääninen media tukee myös yhdenvertaisempaa yhteiskuntaa ja lisää osallisuutta. Henkilö, joka tunnistaa itsensä ja maailmansa median kuvailemassa maailmassa, tuntee itsensä osalliseksi.  Median kuvaama maailma voi myös korostaa ulkopuolisen kokemusta ja lisätä syrjäytymisen riskiä.

Miten media sitten voi lisätä monimuotoisuutta?  Toki tutkimustulokset muuttuisivat, jos rikosuutisista aina kategorisesti jätettäisiin pois esimerkiksi kansalaisuuden maininta, tärkeä ja ajankohtainen pohdinta sekin. Mutta asia ei ole niin yksinkertainen. Tietyissä tilanteissa taustasta kertominen on relevanttia ja on hyvä, että keskustelua käydään, mutta monimuotoisuutta lisäämällä media voi katsoa representaatio-ongelmaa toisesta näkökulmasta: Jos media lisää monimuotoisuutta sisällöissään, edustus ja raportointi tasapainottuvat. Rikosuutisten merkittävyys luonnollisesti vähenee.

Lopuksi viisi vinkkiä median edustajille:

  • Pohtikaa monimuotoisuutta, kun haastattelette niin sanottuja tavallisia ihmisiä. Voisiko päiväkotijuttuun haastateltava perhe kuulua vähemmistöön? Voisiko kesän jäätelöraati olla monimuotoisempi?
  • Etsikää uusia asiantuntijoita. Pitäkää talkoopäivä, jossa kaivatte esiin uusia asiantuntijoita ja päivitätte toimituksen ”soita näille”-listaa. Ruotsin Rättviseförmedlingen on hyvä esimerkki siitä, että erilaisia asiantuntijoita oikeasti löytyy.
  • Päivittäkää myös listaa siitä, ketkä saavat jutuissa edustaa tiettyä ryhmää. Soitetaanko aina samalle järjestön puheenjohtajalle, kun tietyn vähemmistön asioita puidaan? Uusi ihminen voi antaa myös uusia näkökulmia.
  • Vaihda silmälaseja: Kenen näkökulmasta juttusi on kirjoitettu? Onko jutussa ”me vastaan te” asetelmaa? Ja mihin ryhmään sinä itse kuulut?
  • Pohdi kuvien käyttöä? Ketkä näkyvät kuvissa? Korostuvatko niissä stereotypiat? Ovatko esimerkiksi vähemmistön edustajat kasvottomia?

Yhdenvertaisuusblogi

Tämä on yhdenvertaisuusvaltuutetun blogi. Kirjoituksissa yhdenvertaisuusvaltuutettu ja toimiston henkilökunta sekä ulkopuoliset kirjoittajat pohtivat syrjinnän puuttumiseen ja yhdenvertaisuuteen liittyyviä aiheita. 

Blogitekstejä saa kommentoida, mutta kaikki kommentit ennakkomoderoidaan. Hyväksymme ainoastaan asiallisia jokaisen ihmisarvoa kunnioittavia kommentteja.