Kuulemistilaisuus kielellisten oikeuksien toteutumisesta Suomessa

Kuulemistilaisuus kielellisten oikeuksien toteutumisesta Suomessa
Säätytalo 17.5.2016
Yhdenvertaisuusvaltuutetun kommenttipuheenvuoron piti ylitarkastaja Ulrika Krook

Hyvät kuulijat, bästa åhörare, Buorre beaivvi , Latso Diives tumenge! (viittomakielellä!)

Valtuutettu kiittää mahdollisuudesta kommentoida kielellisten oikeuksien toteutumisesta tässä kuulemistilaisuudessa.

Ensimmäiseksi haluan ilmaista huoleni lisääntyneestä muukalaisvihasta, vastakkainasettelusta ja vihapuheesta, joka on vaikuttanut kielteisesti ihmisten halukkuuteen ylpeänä käyttää omaa äidinkieltään kaduilla, toreilla tai joukkoliikenteessä, olipa oma äidinkieli sitten ruotsi, somalin kieli, venäjä, farsi, arabia, tai romanin kieli. Toivoisin, että johtavat poliitikkomme kiinnittäisivät asiaan huomiota ja omalla esimerkillään osoittaisivat olevansa aidosti kiinnostuneita sekä virallisen kaksikielisyytemme ylläpitämisestä, että kaikkien muiden maassamme puhuttujen kielten rikkaudesta.

Uuden yhdenvertaisuuslain voimaanastumisen myötä yhdenvertaisuusvaltuutetun yhtenä uutena tehtävänä on edistää kaikkien ihmisten yhdenvertaisuutta ja syrjimättömyyttä riippumatta siitä käyttääkö henkilö suomea, ruotsia, viittomakieltä vai onko hänen äidinkielensä jokin muu. Jos henkilöä on syrjitty hänen käyttämänsä kielen perusteella, valtuutetulla on käytettävissään melko laajat toimivaltuudet puuttua asiaan niin viranomaistoiminnassa kuin yksityisellä sektorilla.

Julkistimme pari kuukautta sitten tilastot asiakastapauksistamme vuonna 2015. Yhteensä 500 syrjintäilmoituksesta 42 oli kyse kieleen liittyvästä asiasta, eli noin kahdeksassa prosentissa tapauksista pääasiallisena syrjintäperusteena oli henkilön kieli. Viittomakielisten osalta syrjintäperusteena voi olla myös vammaisuus, mikä avaa heille mahdollisuuden vaatia yhdenvertaisuuslain mukaisia kohtuullisia mukautuksia.

När det gäller det svenska språkets ställning vill jag speciellt lyfta fram två saker. Den första gäller min oro för att svenskspråkiga som blir diskriminerade inte tar kontakt med diskrimineringsombudsmannen. Vi känner via media och tack vare våra goda kontakter till olika instanser som till exempel Folktinget, riksdagens justitieombudsman, justitieministeriet och de finlandssvenska organisationerna till, att det finns många människor i olika kommuner som till exempel inom den offentliga sjuk- och hälsovården nekas den service på det egna modersmålet som de är berättigade till. Jag vill uppmärksamma alla på att sprida budskapet om att vi gärna önskar bli kontaktade i fall där de känner att de har blivit diskriminerade på grund av språk.

Toinen ruotsin kieltä koskeva murheemme koskee ruotsinkielisen väestön oikeuksien toteutumista sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja uudistettaessa. Miten rakenteet toteutetaan hallinnollisesti ja toiminnallisesti niin, että ruotsinkielisten, mutta myös muiden vähemmistöryhmien, yhdenvertainen pääsy palveluihin taataan?

Tiedossamme on jo nykyisellään monta tapausta esimerkiksi vanhustenhoidosta, lastensuojelusta ja vammaispalveluista, joissa ruotsinkielisten oikeus hoitoon ja palveluun ei toteudu. Tällöin kielilain sekä potilaslain ja sosiaalihuollon asiakaslain määräyksiä kielellisistä ja kulttuurisista oikeuksista ei otettu riittävästi huomioon. Loppujen lopuksi tässä on kyse toiminnasta vastaavan viranomaisen, oli kyse sitten kunnasta tai itsehallintoalueesta, aidosta halusta palvella eri kieliryhmiä. Lisäksi haluan mainita ostopalveluihin liittyvät haasteet. Kiinnittääkö palvelusta vastuussa oleva viranomainen hankintaprosessin yhteydessä ja toiminnan valvonnassa huomiota kielelliseen yhdenvertaisuuteen ja vähemmistöryhmien tarpeisiin? Palvelujen ulkoistaminen ja toimintojen yhtiöittäminen tuo merkittäviä haasteita myös kielellisten oikeuksien näkökulmasta.

Romanin kielen osalta on hyvin myönteistä, että romanikielen opetusta saavien oppilaiden määrä on lisääntynyt viime vuosina. Tiedossamme on kuitenkin, että puute pätevistä opettajista on suuri ja sopivaa oppimateriaalia ei ole kaikille ikäryhmille. Tässäkin asiassa on merkittävässä määrin kyse asenteista. Käyttävätkö esimerkiksi kunnat olemassa olevaa valtionavustusjärjestelmää romanikielen opettamista varten? Törmäämme työssämme valitettavan usein siihen, että kuntapäättäjillä ja virkamiehillä on kielteisiä asenteita romaneja kohtaan.

Saamelaisten kielellisten oikeuksien puolustaminen on asia, jossa valtuutettu on ollut hyvin aktiivinen viime vuosina. Valtuutetulle on ilmoitettu esimerkiksi, että saamenkielisiä sosiaali- ja terveyspalveluita ei ole saatavilla siinä laajuudessa kuin olisi tarvetta. Erityisesti ikäihmisten ja mielenterveyspalveluita tarvitsevien osalta tämä tuottaa ongelmia. Lisäksi on ollut tapauksia koskien saamenkielistä perusopetusta, päivähoitoa ja terveyspalveluita. Äskettäin saimme kantelun, jossa on kyse neuvolapalvelujen saamisesta saamen kielellä. Ajatteleeko kukaan meistä, että olisi asianmukaista puhua esimerkiksi kolmevuotiaan lapsen kanssa muuta kuin hänen äidinkieltään tai jopa tulkin välityksellä, kun arvioidaan lapsen kielellisten ja kognitiivisten taitojen kehittymistä? Toinen merkittävä ongelma liittyy erityisryhmien tarpeisiin, kuten vammaisten lasten tukipalveluihin. Nykyisellään saamenkieliset vammaiset lapset joutuvat käytännössä vaihtamaan äidinkielensä suomeksi, jotta he voisivat saada tarvitsemaansa tukea.

Valtuutettu on uuden mandaattinsa myötä myös saanut useita yhteydenottoja viittomakieltä käyttäviltä henkilöiltä. Valtuutettu lausui syyttäjälle ja oli käräjäoikeudessa kuultavana tapauksessa, jossa kuurolta henkilöltä oli peruutettu jo hänelle myönnetty opiskelupaikka, koska hän olisi tarvinnut viittomankielen tulkkia oppitunneilla. Oikeus tuomitsi yrityksen maksamaan uhrille 8.000 (kahdeksan tuhannen) euron hyvitys. Valtuutettu on myös vastaanottanut kanteluita viittomakielisiltä esimerkiksi tapauksissa, joissa viittomakielisille lapsille on asennettu cochlea-implantti. Kotikunta ei myönnä viittomakieliopetusta sopeutumisvalmennuksena eikä äidinkielen opetuksena (toisena kielenä) perusopetuksen puolelta, koska katsotaan, että he lääketieteellisesti ovat kuulevia lapsia, vaikka todellisuudessa heidän äidinkielensä on viittomakieli. Valtuutettuun on oltu yhteydessä myös vieraskielisten viittomakieltä käyttävien oikeudesta tulkkauspalveluihin muilla kuin suomen ja ruotsin viittomakielillä.

Viimeisenä asiana palaan siihen, mistä aloitin eli oikeuteen käyttää omaa äidinkieltä - muuta kuin suomea tai ruotsia - suomalaisessa yhteiskunnassa tänä päivänä. Valtuutetulle tulevien kanteluiden perusteella on selvää, että monissa viranomaisissa esiintyy valitettavan usein negatiivia asenteita vieraskielisyyttä kohtaan. Valtuutetulle saapuneista kanteluista haluan mainita kaksi esimerkkiä, jotka koskevat venäjänkielistä vähemmistöämme. Alakoulun rehtori kielsi venäjänkielistä lasta käyttämästä venäjää välitunneilla ja ruokailun yhteydessä. Eräässä kaksikielisessä kaupungissa venäjäkielisiä vanhustenhoidossa työskenteleviä hoitajia kiellettiin puhumasta venäjää keskenään. Pääkaupunkiseudun terveysaseman henkilökunnassa esiintyi vahvoja ennakkoasenteita vieraskielisiä potilaita kohtaan ja heitä kohdeltiin asiattomasti. Tämän päivän monimuotoisessa ja pluralistisessa yhteiskunnassa on vaikea ymmärtää, että tällaista täysin vanhentunutta ”Suomessa puhutaan suomea” ajattelutapaa esiintyy jopa viranomaistoiminnassa.

Kiitos huomiostanne Kiihtu!, (viittomakielellä)! Tack för er uppmärksamhet!

19.05.2016