Ihmiskauppatarinoita

Takaisin

"Jos jokin asia kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se tuskin on totta"

"Jos jokin asia kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se tuskin on totta"

Monia vuosia ulkomaalaisasioiden parissa työskennellyt rikosylikonstaapeli suoritti ulkomaalaisvalvontaa yhdessä sidosryhmän kanssa keskisuuressa, menestyvässä ja aggressiivisen kasvun vaiheessa olevassa teollisuusyrityksessä. Rikosylikonstaapeli yllättyi positiivisesti siitä kuinka hyvin asiat oli kerrankin järjestetty ulkomaalaisen työvoiman osalta. Kieliopetusta järjestettiin työaikana, yrityksen itse palkkaaman opettajan antamana. Työolot vaikuttivat olevan huippuluokkaa. Jopa kuntosali löytyi työnantajan toimesta. Työntekijätkin olivat pelkkää hymyä täynnä kun rikosylikonstaapeli haastatteli heitä heidän oman maamiehensä avustamana, joka toimi yrityksessä työnjohtajana. Tämä työnjohtaja puhui poliisin onneksi samaa harvinaista kieltä, mitä kaikkien työntekijöidenkin piti puhua. Yritystä alettiin pitää hyvänä esikuvana siitä, kuinka hyvin asiat on järjestetty ulkomaalaisen työvoiman osalta.

Tässä todellisuudenkuvassa elettiin siihen saakka, kunnes yksi yrityksen ulkomaalaisista työntekijöistä soitti vahingossa hätäkeskukseen, sillä 112-numero oli hänen viimeisessä oleskelumaassa ollut numerotiedustelun numero. Kieliongelmista huolimatta paikalle hälytetty poliisipartio ymmärsi, että kolme ulkomaalaista työntekijää tarvitsi jollakin tavalla apua ja heidät otettiin tämän vuoksi kiinni poliisilain nojalla henkilön suojaamiseksi. Seuraavana päivänä juuri poliisiksi valmistunut vanhempi konstaapeli alkoi selvittää mistä voisi olla kyse. Hän otti avukseen ihmiskaupan uhrien tunnistamislomakkeen ja melko nopeasti alkoi vaikuttaa siltä, että poliisi on epäillyn ihmiskaupan jäljillä. Alkutietojen perusteella kyseessä olikin melko suuri kokonaisuus, sillä uhreja vaikutti olevan yli 25.

Nopeiden liikkeiden ansiosta esitutkinta saatiin nopeasti turvattua ja ihmiskaupparikoksen tunnusmerkistö saatettiin näytettyä toteen lainvoimaiseen tuomioon saakka ulkomaalaisen esimiehen osalta. Siis saman miehen joka oli aiemmin ulkomaalaisvalvontatilanteessa toiminut asianomistajien tulkkina. Yrityksen hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja saivat vapauttavan tuomion hovioikeuden käsittelyn jälkeen, lähinnä siksi etteivät he olleet tietoisia ihmiskaupparikoksesta yrityksen sisällä.

Poliisi onnistui toiminnassaan ja tunnisti sekä selvitti epäillyn rikoksen. Rikoksen tekijä tuomittiin ja hänet saatiin edesvastuuseen teostaan. Kuitenkin tässä, kuten myös lähes kaikissa muissakin ihmiskaupparikoksissa ilmaan jää enemmän kysymyksiä kuin oikeita vastauksia. Poliisi oppi paljon tämänkin rikoksen tutkinnasta, kuten sen että ulospäin liian hyvältä näyttävät asiat ovat harvoin sitä sisältäpäin.

Perimmäisenä kysymyksenä voidaan esittää, oliko tässäkään rikosasiassa lopulta ketään voittajaa? Sellaista ei ollut. Ainoa tapa voittaa tässä rikoslajissa, on ennalta estää ihmiskaupparikosten tapahtuminen. Tähän tarvitaan osaavia ammattilaisia, jotka tekevät joka päivä töitä näiden asioiden eteen.  Tarvitaan viranomaisten, järjestöjen ja seurakuntien yhteisiä verkostoja, joissa voidaan jakaa tietoa ja käsitellä tapauksia. On tärkeää opettaa uusia tahoja tunnistamaan ihmiskaupan uhreja. Tavoitteena tulisi olla ehkäiseminen ja ihmiskaupparikoksiin puuttuminen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Poliisi on ihmiskaupan torjunnassa keskeinen viranomainen. Poliisin pitää näkyä kentällä sekä kehittää ja ylläpitää ammattitaitoaan. Pohjanmaalla ihmiskaupparikosten paljastamiseen ja tutkimiseen on panostettu, ja siten on saatu hyviä tuloksia. Pitkä kokemus näkyy.

Ihmiskauppatarinoita

Kansallisen ihmiskaupparaportoijan kymmenvuotisjuhlavuoden (2019) kunniaksi haluamme nostaa esille tarinoita ihmiskaupanvastaisesta työstä. Haluamme tarinoiden avulla kertoa siitä tärkeästä ja uraauurtavasta työstä, mitä itse kukin näistä ihmiskaupan vastaisen työn ammattilaisista on tehnyt.