Uutiset

Takaisin

Euroopan unionin etnistä syrjintää kieltävä direktiivi täyttää 20 vuotta

Euroopan unionin etnistä syrjintää kieltävä direktiivi täyttää 20 vuotta

Euroopan unioni perustuu yhteisille arvoille: ihmisarvon kunnioittamiselle, vapaudelle, tasa-arvolle, oikeusvaltiolle ja ihmisoikeuksien kunnioittamiselle. EU:n jäsenenä Suomi on sitoutunut edistämään ja suojelemaan ihmisoikeuksia, demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta maailmanlaajuisesti.  Tänään on kulunut tasan 20 vuotta siitä, kun Euroopan unionissa hyväksyttiin niin sanottu rasismidirektiivi eli direktiivi rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta (2000/43/EY).

 

Direktiivi edellyttää, että jäsenmaat kieltävät etnisen syrjinnän ja puuttuvat siihen koulutuksessa sekä tavaroiden ja palveluiden saamisessa. Samaan aikaan hyväksytty direktiivi yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista (2000/78/EY) kieltää syrjinnän työelämässä iän, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen sekä uskonnon ja vakaumuksen perusteella. Vuonna 2004 voimaantullut yhdenvertaisuuslaki perustui Euroopan unionin direktiivien edellyttämään etnisen syrjinnän sekä työsyrjinnän kieltävään lainsäädäntöön.

 

Syrjinnän kieltoa koskevia direktiivejä täytäntöönpantaessa 2000-luvun alussa monet EU:n jäsenvaltiot päättivät tarjota suojaa syrjintää vastaan laajemminkin kuin direktiivit edellyttivät. Monet lausunnonantajat, kuten kansalaisjärjestöt, toivoivat, että syrjintä esimerkiksi tavaroiden ja palvelujen tarjonnassa olisi kielletty myös esimerkiksi vammaisuuden tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Samoin toivottiin, että yhdenvertaisuuslakia valvomaan perustettavat viranomaiset, vähemmistövaltuutettu ja syrjintälautakunta voisivat auttaa syrjinnän uhreja etnisiä vähemmistöjä laajemmin ja että nämä viranomaiset voisivat puuttua myös työelämässä tapahtuvaan syrjintään. Suomi kuitenkin päätyi 2000-luvun alussa lähellä direktiivin minimitasoa olevan suojan tarjoamiseen. Eduskunta hyväksyi jo vuonna 2003 ponnen, joka edellytti hallituksen uudistavan yhdenvertaisuuslainsäädäntöä yksilön oikeussuojaa laajentaen. Tästä sai alkunsa prosessi, joka johti nykyisen yhdenvertaisuuslainsäädännön voimaantuloon vuoden 2015 alusta. 

 

Vuoden 2015 yhdenvertaisuuslain keskeisenä tavoitteena oli laajentaa oikeussuojaa niin, että syrjinnän kielto koskee kaikkea yksityistä ja julkista toimintaa. Ainoastaan uskonnon harjoittaminen ja yksityinen, perhe-elämän piiriin kuuluva toiminta jäivät soveltamisalan ulkopuolelle. Toisena keskeisenä tavoitteena oli varmistaa, että syrjintäkielto ja yhdenvertaisuuden edistämisen vaatimus koskevat kaikkia henkilöön liittyviä ominaisuuksia. Tämän takia syrjintäkieltoluetteloon otettiin direktiiveissä edellytettyjen perusteiden (ikä, vammaisuus, etninen alkuperä, seksuaalinen suuntautuminen sekä uskonto ja vakaumus) lisäksi myös kansalaisuus, kieli, terveydentila, perhesuhteet, mielipide, poliittinen toiminta, ammattiyhdistystoiminta sekä käsite ’muu henkilöön liittyvä syy’, jonka tarkoituksena oli täydentää syrjintäkieltoluetteloa. Aikaisempi vähemmistövaltuutetun nimike muutettiin yhdenvertaisuusvaltuutetuksi. Samassa yhteydessä yhdenvertaisuusvaltuutetun tehtäviä laajennettiin niin, että valtuutettu pystyy arvioimaan syrjintää ja puuttumaan yhdenvertaisuuden loukkauksiin kaikilla lain syrjintäperusteilla.

 

Uudistettu Yhdenvertaisuuslaki on nyt ollut voimassa yli viisi vuotta. Yhdenvertaisuusvaltuutetun arvion mukaan laki on vaikuttanut positiivisesti erityisesti vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumiseen. Tämän viiden vuoden aika on myös havaittu, että lainsäädäntötyötä on syytä jatkaa. Yhdenvertaisuusvaltuutettu katsoo, että syrjinnän uhrin oikeussuojan vahvistamiseksi yhdenvertaisuusvaltuutetulla tulisi työsuojeluviranomaisten ohella olla toimivalta arvioida myös työelämässä tapahtuvaa syrjintää. Yhdenvertaisuusvaltuutettu pitää myös tärkeänä, että yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnalle annettaisiin oikeus määrätä hyvitys syrjinnän uhrille. 

 

Perus- ja ihmisoikeudet liittyvät päivittäiseen elämäämme monin eri tavoin. Ne vaikuttavat paitsi yksilöiden elämään myös yhteiskuntamme rakenteisiin. Esimerkiksi oikeus koulutukseen, riittävään elintasoon ja oikeusturvaan, ovat kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa turvattuja oikeuksia. Perus- ja ihmisoikeuksien toteutuessa mahdollisimman monenlaisilla ihmisillä on mahdollisuus olla mukana yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja vaikuttamassa siihen, millaisessa maassa ja maailmassa elämme.

 

Nykyisin perus- ja ihmisoikeuksiksi määritellyt asiat eivät ole syntyneet sattuman kautta tai itsestään. Vuosisatojen ajan yksilön oikeudet ovat määräytyneet enemmän tai vähemmän suoraan henkilökohtaisten ominaisuuksien, kuten sukupuolen tai syntyperän perusteella. Ajatus ihmisoikeuksista, jotka kuuluvat jokaiselle heidän ihmisyytensä perusteella, vakiintui vasta toisen maailmansodan jälkeen. Tuolloin laadittiin nykyisin voimassa oleva ihmisoikeuksien normisto rauhan ja turvallisuuden takaamiseksi. Eriarvoisuus on todellisuutta niin nyky-Suomessa kuin tämänhetkisessä Euroopassa, ja pääsy oikeuksiin toteutuu eriasteisesti eri väestöryhmien kohdalla. Sitä suuremmalla syyllä vahva tuki ihmisoikeusajattelulle sekä päättäjiltä että äänestäjiltä on tarpeen.

 

Ihmisoikeuksien tärkeys korostuu yhteiskunnallisesti haastavissa tilanteissa. Ne takaavat turvan jokaiselle ja suojaavat erityisesti yhteiskunnassa heikoimmissa asemissa olevia ihmisiä. Ihmisoikeuksien toteutuminen kuitenkin edellyttää jatkuvaa työtä sen varmistamiseksi, että sopimusten turvaamat oikeudet toteutuvat myös käytännössä.   

29.06.2020